Elinvoimaisuutta yhteistyöllä

Hyvinvointialueiden valmistelutyö etenee vauhdikkaasti ja uudet rakenteet alkavat saada muotoaan. Samanaikaisesti hyvinvointialueiden toimintaympäristö – kuten kunnat ja kaupungit, maakunnat, valtio, yritykset, korkeakoulut ja muut toimijat – pohtivat miten tämä uusi hallinnon taso ja toimija vaikuttaa heidän toimintaansa ja mitkä ovat yhteisen tekemisen mahdollisuudet?

Hallintopainotteisessa keskustelussa korostuvat muutoksen ilmeiset suorat vaikutukset kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu sekä niiden edellyttämät uudet rakenteet ja järjestelmät. Ottamalla hallintosiilojen sijaan tarkastelukohteeksi yhteiset päämäärät avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Yksi tällainen yhteinen päämäärä on väestön hyvinvoinnin rinnalla alueellinen elinvoima. Elinvoimalla voidaan ymmärtää esimerkiksi alueen kykyä vahvistaa eri toimijoiden toimintamahdollisuuksia, uusiutumiskykyä, kilpailukykyä ja yhteistyötä sekä lisätä alueen veto- ja pitovoimaa.

Alueellisen elinvoiman edellytys ovat hyvinvoivat, työ- ja toimintakykyiset sekä osallistuvat asukkaat. On niin kuntien, kaupunkien kuin hyvinvointialueiden yhteinen etu niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin panostaa elinvoiman tekijöihin – vaikka välineet ovat eri. 

Elinvoimaan liittyvät taloudelliset vaikutukset ja mahdollisuudet korostuvat myös muutoksen myötä. Yli 20 miljardin yleiskatteisella rahoituspohjallaan hyvinvointialueet ovat merkittävä työllistäjä, kehittäjä, hankkija ja yhteistyökumppani. 

Merkittävää on myös tunnistaa hyvinvointialueiden rooli alueellisissa ja kansallisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhteistyörakenteessa. Monet hyvinvointi- ja terveysalan TKI-ekosysteemit ovat keskittyneet erityisesti suurten ja suurehkojen kaupunkiseutujen ympärille, jossa ne ovat myös elinvoimapoliittisesti merkittäviä toimijoita.

TKI-toiminta on tärkeä väline sote-uudistuksen tavoitteiden, kuten kustannusvaikuttavuuden edistämisen ja palvelujen saatavuuden turvaamisen näkökulmasta, sillä niitä tukeva kehittämistyö mukaan lukien uusien innovaatioiden yhteiskehittäminen, kokeilu, testaus ja laaja käyttöönotto avaavat mahdollisuuksia myös monipuoliselle yhteistyölle. 
 

Elinvoimaisuuden edistämisen mahdollisuuksia sekä yhteistyön muotoja sote-alan yritysyhteistyössä ja työvoimakysymyksissä

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin muodostama sote-palvelujärjestelmäkokonaisuus jo sinällään on yksi merkittävä elinvoimaisuuden edistäjä. Sektorit kokonaisuutena ja yhdessä tuottavat terveyttä, toimintakykyä ja sairaudenhoitoa. Tämän systeemisen kokonaisuuden ja arvonluonnin tunnistaminen ja edistäminen on keskeistä.

Pelkästään sote-palvelualan yrityksiä Suomessa on noin 18 200 ja ne työllistävät yli 90 000 henkilöä. Sote-palvelualan yrittäjyys on luonteeltaan pienyrittäjyyttä, noin 94 prosenttia alan yrityksistä on alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Alueellisesti puhutaan sadoista tai tuhansista yritysten toimipaikoista. On selvää, että pelkästään sote-palvelualan yrittäjyys on merkittävä ja vaikuttava asia elinvoimaisuuden näkökulmasta. Tämän lisäksi alalla toimii mm. terveysteknologia-alan yrityksiä, liikunta-alan yrityksiä sekä järjestöjä, joiden rooli on hyvin tärkeä esimerkiksi uusien innovatiivisten palveluratkaisujen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta. Sote- ja hyvinvointialan yrittäjyys laajasti ymmärrettynä on siten valtava elinvoiman lähde. 

Lisäksi osaavan työvoiman saatavuuskysymykset ovat hyvin keskeisiä sote-alalla, joka kamppailee vakavan työvoimapulan kanssa.  Työvoiman saatavuus on elinehto, paitsi sote-palvelujen turvaamisen näkökulmasta, myös yritysten toimintamahdollisuuksien ja kasvun mahdollistamiseksi. Työvoiman saatavuuteen ja kohtaantoon vaikuttavat oleellisesti veto- ja pitovoimaiset sote-alan työpaikat, mutta myös alueellisen elinvoiman, kuten asumisen, liikkumisen, koulutuksen ja harrastamismahdollisuuksien kysymykset. Sote-alan työnhakijoiden näkökulmat tulisi myös tunnistaa; esimerkiksi työajoilla ja etätyömahdollisuuksilla voitaneen myös poistaa joitakin työllistymisen esteitä. 

Yritysyhteistyö elinvoimaisuuden edistämisessä ei kuitenkaan ole mikään yksi yksittäinen yhteistyömuoto, vaan se sisältää erilaisia rooleja, vastuita sekä niiden tunnistamista eri tilanteissa. Julkinen sektori on eräs merkittävä toimija elinvoimaisuuden edistäjänä myös sote-palveluissa. Hyvinvointialueet päätöksillään ja hankinnoillaan yhdessä lainsäädännön reunaehtojen kanssa luovat liiketoimintaympäristön niille sote-alan yrityksille, jotka toimivat julkisesti rahoitetuilla markkinoilla, kuten esimerkiksi ostopalvelu- tai palvelusetelituottajina. Mitä yritysyhteistyö sitten tässä suhteessa voisi tarkoittaa? Ainakin hankintaosaamista, selviä pelisääntöjä, läpinäkyvyyttä, vakautta ja riittävää tietoon perustuvaa päätöksentekoa sekä markkinoiden ja niiden toimivuuden ymmärtämistä. Lisäksi olisi tärkeää tarkastella, millä tavalla liiketoimintaympäristö julkisen sektorin päätöksenteon seurauksena muodostuisi sellaiseksi, joka kannustaisi erityisesti innovaatioihin sekä vaikuttavuuden ja laadun tavoitteluun, ja olisi yhteensopiva yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Tämä kuitenkin vaatii myös tutkittua tietopohjaa tuekseen sekä hyvien käytänteiden jakamista, roolien ja ennen kaikkea vastuiden ymmärtämistä sekä laaja-alaista yhteistyötä. 

Yhteistyötä voi mahdollistaa myös muutoin, esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuksia eri toimijoiden kohtaamiseen yli sektori- ja toimialarajojen, yhteiskehittämiseen ja esimerkiksi eri toimijoiden yhteistyössä muodostamien, arvoa tuottavien vaikuttavuusketjujen tunnistamiseen. Parhaimmillaan innovaatioista kasvaa myös kansainvälisiä palvelu- ja tuoteinnovaatioita vientiin, jotka mahdollistavat samalla myös oman palvelujärjestelmämme haasteisiin vastaamista tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla. On selvää, että sote-palveluala tulee entisestään vahvistumaan teknologian siivittämänä myös kansainvälisenä kasvualana, jossa Suomen tulee profiloitua kestävien ja toimivien ratkaisujen kehittäjänä. Onnistukseen tämä vaatii aitoa yhteistyötä.

Neuvotteleva virkamies Antti Hautaniemi, STM
Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan koordinaattori Terhi Tevameri, Varsinais-Suomen TE-toimisto