Opetushallituksen Sini Enqvist kertoo nepsy-lasten huomioimisen linjauksista ja Kirsi Mäkilä Heinolan käytännön toimista 

Sini Enqvist on aloittanut LAPE- ohjelmakoordinaattorina Opetushallituksessa. Hyvinvointipäällikkö Kirsi Mäkilä puolestaan kertoo haastattelussamme nepsy-toiminnasta Heinolassa.

Sini Enqvistin tehtävänä on edistää sivi-sote-yhteistyötä sekä kansallisella että alueellisella tasolla sekä tukea opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden välistä yhteistyötä. 

Sini käy läpi haastattelussamme sivistystoimen roolia neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tukemisessa yhdessä VIP-verkostotoimintaa koordinoivan erityisasiantuntija Merja Mannerkosken kanssa. Hyvinvointipäällikkö Kirsi Mäkilä ja perhekoordinaattori Tytti Lönnrot puolestaan kertovat nepsy-toiminnasta Heinolassa.

Miten neuropsykiatrisesti oireilevaa lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa?

Sini Enqvist: Oleellista on kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisen tietämys neuropsykiatristen häiriöiden luonteesta, erityispiirteistä ja niiden vaikutuksesta käyttäytymiseen, kasvuun ja oppimiseen. 

Koulun ja varhaiskasvatuksen arki on hyvin strukturoitua, mutta ennakoinnin merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tuen elementtien pitäisi myös olla eri ympäristöissä yhtenevät. Tällä tarkoitan esimerkiksi säännöllistä päiväjärjestystä, positiivista palautetta, johdonmukaisuutta ja tarvittaessa kuvien käyttöä.

Kaverisuhteet ovat olennainen osa varhaiskasvatusta ja koulupäivää. Voimme tukea lasta esimerkiksi harjoittelemalla sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Isompien oppilaiden kanssa voimme tietoisesti pyrkiä tunnistamaan oman toiminnanohjauksen haasteita, miettiä tavoitteita ja ”opetella oppimista”.

Kirsi Mäkilä: Nepsy-haasteet ovat varsin tavallisia meillä Heinolassakin. Oikealla tuella on mahdollista ehkäistä ongelmien syntymistä ja turvata haasteista huolimatta hyvä polku aikuisuuteen. Hyvinvointipalvelut ovat lapsen arjen elämän kannalta näköalapaikka huomioida tarpeet ja tarttua asioihin. Palveluiden tulee kehittyä nepsy-asioita tunnistaviksi, jotta oikea tuki toteutuu mahdollisimman varhain. Tämä tarkoittaa tietoisuuden lisäämistä ja ymmärrystä aihetta kohtaan.

Minkälaista yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan tukea neuropsykiatrisesti oireilevaa lasta?

Sini Enqvist: Yhteistyö huoltajien ja verkoston muiden nepsy-asiantuntijoiden kanssa on ehdottoman tärkeää. Yhteiselle keskustelulle on oltava aikaa. Kuten monialaisessa yhteistyössä muutenkin, lähtökohtana on kaikkien osapuolten kunnioittava ja arvostava kohtaaminen. 

Yhteistyössä voimme noudattaa lapsenkin kanssa tuttuja pelisääntöjä: valmistaudumme tuleviin tapaamisiin, sovimme etukäteen etenemisestä ja käymme läpi asian kerrallaan. Ammattilaiset voivat käyttää visuaalisia apuvälineitä yhteisen keskustelun jäsentämisessä. Huolehdimme siitä, että lapsi ja huoltajat saavat kertoa ajatuksistaan itselleen sopivalla tavalla ja varmistamme, että kaikki ymmärtävät, mitä yhdessä sovitaan. 

Kirsi Mäkilä: Nepsy-pulmien kanssa ei pidä jäädä yksin. Kohtaaminen ja keskustelu niin lasten ja nuorten, vanhempien sekä ammattilaistenkin kesken on tärkeää. Joskus vertaistuki voi olla konkreettisin apu. Usein alkuvaiheessa oireilu on voitu tulkita virheellisesti hankalaksi käyttäytymiseksi. Siksi tiedon lisääminen ja käytännön tuen antaminen on keskeistä. 

Käynnistimme nepsy-puhelimen viime vuonna. Puhelinta päivystää tällä hetkellä koulutetut nepsy-valmentajat. Toiminta on konsultaatiota ja neuvontaa. Puhelin on avoinna kahdesti viikossa, ja se toteutetaan yhteistyössä naapurikunta Sysmän kanssa.

Onko jotain uudistuksia tai kehittämishankkeita meneillään nepsy-lasten tukemiseksi?

Sini Enqvist: Uudistetun varhaiskasvatuslain mukaiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on julkaistu aivan hiljattain. Perusteissa korostetaan lapsen oikeutta kolmitasoiseen tukeen inklusiivisten periaatteiden mukaan eli jokaisella lapsella on oikeus tasa- arvoiseen, osallisuutta, osallistumista ja vuorovaikutusta korostavaan hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen. 
Uudistuksen myötä lapsen tuen järjestäminen on yhdenmukaisempaa ja yhdenvertaisempaa. Polku varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta perusopetukseen on entistä eheämpi. 

Keskustelua on ollut runsaasti myös koronapandemian aikaisesta etäopetuksesta, joka kuormitti perheiden arkea merkittävästi. Toisaalta joissain neurokirjolaisten perheissä sitä pidettiin selvästi myönteisenä asiana. Tästä ja muista mahdollisuuksista joustaviin opetusjärjestelyihin on hyvä käydä keskustelua jatkossakin. 

Nepsy-koulutusten tarjonta on tällä hetkellä hyvin monipuolista. Varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa koulutukset ovat jo pitkään olleet suosittuja ja kysyttyjä. 

Kirsi Mäkilä: Heinolassa toteutettiin syksyllä 2020 mittava kaksipäiväinen mininepsy-koulutus koko hyvinvointipalveluiden vakituiselle henkilöstölle. Mukana olivat varhaiskasvatuksen, koulun, virikkeellisen elämän ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työntekijät. Myös toisen asteen toimijoita oli mukana. Osaamisen vahvistaminen onkin sekä haaste että tavoite. Kaupunki on kouluttanut joitakin nepsy-valmentajia. Lisäksi nepsy-työryhmä on toiminut kaupungissa parin vuoden ajan. Työn jäsentäminen ja verkoston monialaisuuden vaaliminen ovat varmasti tulevaisuuden asioita myös. Tiedon lisääminen ja käytännön tuen jatkuminen perheille ja ammattilaisille on tärkeää.

Mitä mieltä olette uusista avoimista oppimisympäristöistä ja ilmiölähtöisestä oppimisesta? 

Sini Enqvist: On totta, että avoimet oppimisympäristöt ja ilmiölähtöisyys saattavat olla haaste esimerkiksi ärsykeherkälle. Tutkimusten perusteella oppilaat kuitenkin kokevat avoimet tilat viihtyisinä ja monipuolisina. On tärkeää, että erilaisille oppijoille on tarjolla myös hiljaisia tiloja rauhalliseen työskentelyyn. 

Joillekin lapsille säännölliset ja hallitut siirtymät voivat tuoda helpotusta, kun toiset taas hyötyvät omasta vakituisesta paikasta. Ilmiölähtöinen oppiminen ei sinänsä ole sidottu avoimiin oppimistiloihin, ja opetussuunnitelman mukaista opetusta toteutetaan hyvin erilaisissa oppimisympäristöissä. 

Kaikille lapsille on tärkeää, että tilat ja fyysinen ympäristö, pedagogiikka ja oppimisyhteisön toimintakulttuuri tukevat erilaisia oppimisen tapoja. 

Kirsi Mäkilän ja Tytti Lönnrothin ajatuksia teemaan liittyen kuulemme 14.3. verkostotapaamisessa, jonka teemana on lasten neuropsykiatriset häiriöt ja niiden hoito tutkimuksen valossa.

___________________________
Linkit
Verkostotapaaminen 14.3.
Ohjelma

Uudistetun varhaiskasvatuslain mukaiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet
Opetushallitus.fi

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki perusopetuksessa
Opetushallistus/YouTube

Vantaan struktuurin kiteytys
Opetushallitus.fi