Kansallisen tason ohjauksella lisää vaikuttavuutta perhepalveluihin
Vuosikaudet olemme kantaneet huolta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehityksestä yhä eriarvoisempaan suuntaan sekä korjaavien palveluiden jatkuvasta kysynnän ja kustannusten kasvusta. Samanaikaisesti lasten ja nuorten palvelujärjestelmä on muuttunut viidakoksi, jota asiakkaan on vaikea hahmottaa, saati löytää sieltä yhdenmukaisesti toteutuvia palveluita.
Lääkkeeksi tilanteeseen on perustellusti esitetty ehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden vahvistamista sekä palveluiden integraation olennaista parantamista. Tutkimustieto on osoittanut, että mielenterveyden ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy ja hyvinvoinnin varhainen tukeminen on erinomainen investointi taloudellisesti, inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan.
Sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut kuten esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö, sosiaaliohjaus tai kasvatus- ja perheneuvonta muodostavat merkittävän osan lasten ja perheiden varhaisen tuen palveluista. Voisikin kuvitella, että tutkimustiedon tukema usko vahvistuvan varhaisen tuen kykyyn leikata raskaiden palveluiden kasvua näkyisi esimerkiksi systemaattisena panostuksena perhepalveluiden kansalliseen kehittämistyöhön ja ohjaukseen. Näin ei kuitenkaan ole.
Eikö valokeila tulisi kohdentaa juuri siihen, mihin halutaan huomion kiinnittyvän?
Vaikuttavia ja yhtenäisiä palveluita kansalliseen ohjaukseen panostamalla
Kansallisen tason ohjauksen merkityksestä palveluiden yhtenäisyyden ja vaikuttavuuden vahvistamiselle on hyviä näyttöjä. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta annettiin vuonna 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on seurannut sen toimeenpanoa kunnissa määrävuosittain toteutetuilla seurantatutkimuksilla. Lisäksi THL:n toimittamana on kehitetty äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tietokanta (NEUKO-tietokanta), joka sisältää ohjeet mm. lastenneuvolatyön valtakunnallisista suosituksista ja määräaikaisten terveystarkastusten toteuttamisesta. Neuvolapalveluiden toimeenpanon tueksi järjestetään myös vuosittaiset valtakunnalliset neuvolapäivät. Nämä ohjaustoimet tukevat neuvolapalveluiden toteutumista yhdenmukaisesti ja vaikuttavasti.
Hyviä kokemuksia kansallisen ohjauksen vaikutuksesta on myös esimerkiksi lastensuojelussa. Vuonna 2007 uudistetun lastensuojelulain toimeenpanon tueksi ja valtakunnallisesti yhtenäisten lastensuojelun käytäntöjen edistämiseksi THL laati Lastensuojelun käsikirjan. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat yhteistyössä julkaisseet Lastensuojelun laatusuosituksen. Suositus on suunnattu ensisijaisesti kunnille lastensuojelupalvelujen toteuttamisen, arvioinnin, kehittämisen ja johtamisen tueksi. Kansallisen tason ohjaustuki on ollut merkityksellistä, ja käsikirja on lastensuojelun ammattilaisten ahkerasti käytetty työväline.
Sosiaalihuoltolain soveltamisopas ei riitä ohjaukseksi
Sosiaalihuoltolain mukaisiin perhepalveluihin on kansallisen tason kehittämistyötä kohdennettu lähinnä osana hallitusohjelmaan kuuluvia kehittämistoimia, kuten esimerkiksi kahdella viimeisellä hallituskaudella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan (LAPE) liittyen. Muilta osin kansallisen tason ohjaus on ollut lähinnä sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan sekä toisaalta Valviran ja aluehallintovirastojen laillisuusvalvonnan varassa. Määräaikaiset kehittämishankkeet voivat olla hyvä impulssi uusien toimintamallien kehittämisessä tai uudenlaisten työmallien käyttöönotossa, mutta niillä ei voida toteuttaa palveluiden pitkäjänteistä vaikuttavuuden vahvistamista tai turvata palveluiden valtakunnallista yhtenäisyyttä.
Murheellinen näkymä siihen, mihin kansallisen tason pitkäjänteisen ohjauksen puute voi johtaa, on käynnissä oleva kasvatus- ja perheneuvonnan kansallinen kehittämisprosessi.
Kehittämisprosessin myötä on käynyt ilmi, kuinka kirjavaa kasvatus- ja perheneuvonnan otsikon alla tehtävä työ valtakunnallisesti tarkasteltuna on. Työhön on liukunut sisään laajasti perusterveydenhuollolle kuuluvaa lasten korjaavaa mielenterveystyötä. Näin ollen lasten myönteisen kasvun ja kehityksen tukeen osoitetut kasvatus- ja perheneuvonnan resurssit ovatkin tosiasiassa kohdentuneet lasten mielenterveyshäiriöiden hoitoon. Työn sisällöllisen epäselvyyden takia luotettavia tilastotietoja ei ole saatu kerätyksi. Kasvatus- ja perheneuvonnan tiedonhallinta ei myöskään monin paikoin noudata sitä ohjaavaa lainsäädäntöä.
Kuinka paljon vaikuttavampaa kasvatus- ja perheneuvonta voisikaan olla, jos sitä olisi viime vuosikymmenten aikana kehitetty yhdensuuntaisesti koko valtakunnan tasolla? Tai kuinka suuri voisi koko sosiaalihuollon perhepalveluiden painoarvo olla, mikäli palvelukokonaisuutta olisi määrätietoisesti ohjattu, tutkittu ja kehitetty?
Sote-uudistus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden yhtenäistää palveluita
Sote-uudistus luo paineen palveluiden alueelliselle yhdenmukaistamiselle, mutta se tarjoaa toisaalta siihen myös hyvän mahdollisuuden ja rahoitusta. Monet alueet ovatkin lähteneet kehittämään ja yhdenmukaistamaan sosiaalihuollon perhepalveluita osana LAPE-muutosohjelman toimeenpanoa.
Kehittämistyö vaatii onnistuakseen kansallisen tason tuen paitsi ohjelmakaudella, myös sen jälkeen. Ainoastaan pitkäjänteisellä ja systemaattisella ohjauksella ja kehittämistyön koordinaatiolla on mahdollisuus yltää pysyviin tuloksiin eli laadullisesti ja sisällöllisesti yhteneviin palveluihin aivan kuten on tapahtunut neuvola- tai kouluterveydenhuollonpalveluiden kohdalla. Vain siten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin varhainen tuki voi vahvistua ja korjaavien palveluiden tarpeen kasvu taittua.
Leena Lehikoinen
perheneuvolan päällikkö, Helsinki
Hanne Kalmari
johtava asiantuntija, THL
______________________________
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittäjien verkostotapaaminen järjestetään 9.2. klo 12.30-16.00. Teemana on tulevaisuuden kasvatus- ja perheneuvonta. Tutustu tapahtuman ohjelmaan ja ilmoittaudu viimeistään 4.2.