Psykologi Kaisa Mannermaa: Kasvatus- ja perheneuvonnan kehittämistyö tuo selkärangan palvelun tavoitteisiin
Kaisa Mannermaa työskentelee Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymässä perhekeskuspalvelujen johtavana asiantuntijana. Hän on eteläisen Suomen edustaja kasvatus- ja perheneuvonnan kansallista kehittämisprosessia vetäneessä työryhmässä.
Tavoitimme Kaisa Mannermaan kertomaan kasvatus- ja perheneuvonnan kansallisesta prosessista. Ajatuksena oli pikaisesti kurkistaa teemoihin, jotka ovat esillä lapsi- ja perhepalvelujen kehittäjien verkostotapaamisessa 9.2.2022. Aiheena on silloin juuri tulevaisuuden kasvatus- ja perheneuvonta.
Kaisa Mannermaa on toiminut parinkymmen vuoden ajan niin psykologina kuin esimiehenä perheneuvoloissa ja muissa lapsiperheiden palveluissa.
Tiivistätkö meille kasvatus- ja perheneuvonnan kansallisen kehittämisprosessin tavoitteet?
Kehittämisprosessin tavoitteena on kirkastaa kasvatus- ja perheneuvontapalvelun perustehtävää ja asemoitumista lapsi- ja perhepalveluiden kokonaisuuteen ohjaavaan lainsäädäntöön nojautuen. Kansallinen kehittämisprosessi haastaa lapsiperheiden mielenterveyspalveluiden koko palvelujärjestelmää.
Kun teemme kehittämistyötä, on pohdittava aluekohtaisesti, miten kasvatus- ja perheneuvonnan ulkopuoliset, perheneuvoloissa toteutuvat terveydenhoidolliset palvelut järjestetään. Kuka niistä kantaa vastuun? Kuka arvioi, diagnosoi ja hoitaa lapsen ongelmaa kantaen hoitovastuuta silloin, kun näemme sen ilmenevän hoitoa vaativana häiriönä? Miten mahdollinen lääkinnällinen kuntoutus järjestetään?
Kansallinen kehittämisprosessi linjaa myös sosiaalihuollossa toimivan terveydenhuollon ammattihenkilön työtä, roolia ja kirjaamisiin liittyviä käytäntöjä. Tämä on tärkeä selkiytys erityisesti kasvatus- ja perheneuvonnassa toimiville psykologeille.
Mikä on kasvatus- ja perheneuvonnan kansallisen kehittämisprosessin merkitys kentän näkökulmasta?
Perheneuvoloiden tuottamat palvelut ovat sisällöiltään ja toimintatavoiltaan varsin kirjavia maan eri puolilla. Tehtävien laajuus haastaa pienten yksiköiden resurssit ja kyvyn vastata perheissä ilmeneviin monitasoisiin hyvinvoinnin haasteisiin.
Kansallinen kehittämisprosessi auttaa sekä työntekijöitä, esimiehiä että ylempää johtoa suuntaamaan työtä ydintehtäviin ja ymmärtämään kasvatus- ja perheneuvonnan mahdollisuudet ja rajat lapsiperheiden sosiaali- ja terveydenpalveluiden kokonaisuudessa.
Miten arvioisit työntekijöiden tilannetta tällä hetkellä?
Yksittäiselle työntekijälle on jäänyt suuri vastuu asiakasperheen palvelun toteuttamisesta, työn suuntaamisesta ja kannettavien asioiden laajuudesta. Autonomian tunne ja laaja-alaiset toimintamahdollisuudet eivät ole pelkästään positiivinen asia, sillä asiakastyön paine ja vastuu voivat kuormittaa kohtuuttomasti.
Kun lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kokonaisuutta ei ole selkeästi jäsennetty ja eri toimijoiden vastuita sovittu, se aiheuttaa haasteita yhteistyökumppaneiden välille. Syntyy helposti tunnetta, että palveluita rajataan perustelemattomin ja epäselviksi jäävin syin.
Nyt tehtävä kehittämistyö tuo selkärangan palvelun tavoitteisiin ja sisältöihin liittyviin rajauksiin. Se avaa lainsäädännön tarkoittaman perustehtävän palveluiksi ja vahvistaa sosiaalihuollon ydintä eli pyrkimystä vaikuttaa olosuhteisiin.
Keskustelu painottuu usein erikoissairaanhoitoon – mikä on näkemyksesi?
Kun puhumme lasten mielenterveysongelmista, keskustelun kärkenä on usein juuri lähetemäärä erikoissairaanhoitoon ja puuttuvat perustason palvelut. Lähetemäärään voimme vaikuttaa juuri perheisiin ja vanhemmuuteen kohdistuvalla tuella riittävän varhaisessa vaiheessa.
Vanhempien tehtävä on usein haastava oman minuuden, työelämän ja mahdollisten sukupolvelta toisille siirtyvien riskitekijöiden takia. Vanhemman toisinaan ristiriitaiset tunteet lasta kohtaan ja oma kiintymyssuhdehistoria vaikuttavat arjessa ilmenevien käytäntöjen ja vuorovaikutuksen piirteiden kautta siihen, minkälaisena lapsi näkee itsensä ja miten hän toimii. Vanhemmat tarvitsevat tukea ymmärtääkseen ja muuttaakseen toimintaansa, jotta lapsen mahdollisuudet myönteiseen kasvuun paranisivat.
Kasvatus- ja perheneuvonnan mahdollisuudet toimia ovat parhaimmillaan ennen lapsen psyykkisen kehityksen kääntymistä häiriötasoiseksi. Siksi toivoisin, että kasvatus- ja perheneuvonta tulisi vahvemmin keskusteluun mukaan ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Palvelun rooli olisi kyseenalaistamaton vanhemmuuden tukemisessa ja perhetasoisten ilmiöiden kanssa työskentelyssä.
Kasvatus- ja perheneuvonnan toteuttaminen lainsäädännön ohjaamalla tavalla edellyttää, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut selkiyttävät tehtävänsä, vastuunsa ja suhteensa toisiinsa. Näin perheiden on mahdollista saada aidosti tarvitsemansa palvelut, ja ne voivat toimia rinnakkain ja jatkumona. Tällöin myös tavoitteisiin olisi helpompi päästä.
Kuinka kansallisen kehittämisprosessin tuloksia jalkautetaan Keusoten alueella?
Meillä Keusotessa, kuten monissa muissakin perheneuvoloissa tehdään lastenpsykiatrista diagnostiikkaa ja hoitoa, joiden toteuttamiseen koko henkilöstö osallistuu. Onkin tärkeää hahmottaa kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasprosessi työn ytimenä. Roolin löytäminen siinä vaatii työntekijöiltä oman työn uudelleen jäsennystä, jota pyrimme kehittämistyössä tukemaan.
Työryhmä kasvatus- ja perheneuvonnan kehittämiseksi juuri aloittanut. Päätöksentekoprosessin kehittäminen tulee uutena tehtävänä. Uskon, että selkeät lainsäädäntöön pohjautuvat kansallisen kehittämisprosessin mukaiset linjaukset sekä päätös palvelusta selkiyttävät rooleja ja vastuita.
Tehtävänämme on rakentaa palvelukokonaisuus, jossa lapsiperheiden tarpeisiin pystytään vastaamaan. Kehittämistyö ei saa jättää aukkoja, vaan kokonaisuuden tulee rakentua palveluiltaan selkeäksi. Tavoitteena on, että perheet saavat tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti, tarpeensa mukaisesti ja toimivana jatkumona. Vain näin voimme tarjota vaikuttavaa tukea, jolla on merkitystä alueemme asukkaiden hyvinvointiin.
__________
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittäjien verkostotapaaminen 9.2. klo 12.20-16. Ilmoittudu viimeistään 4.2. mennessä