Hyppää sisältöön

Nuorten lisääntyneeseen mielenterveysavun tarpeeseen vastataan näyttöön perustuvin menetelmin  

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 18.6.2021 8.23
Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä

Nuorten  psyykkinen pahoinvointi, mielenterveysoireilu ja koettu avun tarve ovat pandemia-aikana entisestään lisääntyneet. Kouluterveyskyselyn tuoreet tulokset osoittavat erityisesti nuorten tyttöjen ahdistuneisuuden yleistyneen voimakkaasti: jopa kolmannes tytöistä raportoi kyselyssä keskivaikeaa tai vaikeaa ahdistuneisuutta.  

Miten vastaamme  nuorten lisääntyvään tuen ja hoidon  tarpeeseen? Pirstaleinen ja epätasainen nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä oli jo  ennen pandemiaa ylikuormittunut. Vääristynyt hoidon painottuminen erikoissairaanhoitoon on liian usein tuottanut liian myöhäistä ja liian kallista hoitoa liian harvoille. 

Painopistettä erikoissairaanhoidosta lähipalveluihin

Tiedämme, että varhainen hoito on edullisinta ja tehokkainta. Ratkaisun avaimet löytyvät näyttöön perustuvista toimintatavoista palvelujärjestelmän eri tasoilla. Käytössä olevat voimavarat tulee suunnata siten, että  työskentelystä saavutettava terveyshyöty on mahdollisimman suuri.  

Laadukas mielenterveystyö on samanaikaisesti kustannusvaikuttavaa, tehokasta, turvallista, asiakaskeskeistä, oikea-aikaista ja oikeudenmukaista. Siksi myös palveluissa käytettävien menetelmien tulee olla tutkittuun näyttöön perustuvia.

Muutos on jo käynnissä eri puolilla Suomea. Esimerkiksi  masennusoireisiin kohdennettuun IPC-menetelmään on koulutettu jo miltei 700 osaajaa.  Ahdistuneisuusoireisiin kohdentuva CoolKids-menetelmän kouluttaminen ja näiden kummankin menetelmän implementointi ovat hyvässä vauhdissa.  Koulutuksista kiirii tietoa innostuneista työntekijöistä ja nuorilta saatavasta myönteisestä palautteesta.  Kokemukset menetelmien viemisestä  koulumaailmaan  ovat olleet myönteisiä.

Miten turvata työskentelyn jatkuvuus?

Esihenkilöt ovat keskeisessä roolissa näyttöön perustuvan työskentelyn mahdollistamisessa  ja juurruttamisessa pysyväksi osaksi nuorten lähipalveluita. Menetelmä sinänsä ei vielä auta ketään.

Työntekijä tarvitsee innostuksen ja menetelmäkoulutuksen lisäksi mahdollisuuden syventää taitojaan menetelmäohjauksessa ja vertaistuella ja hänellä tulee olla käytettävissään riittävä konsultaatiomahdollisuus pulmatilanteisiin. Tulee muistaa, että menetelmien teho perustuu siihen, että niitä voi  toteuttaa tavalla, josta vaikuttavuusnäyttö on saatu – ei sinne päin tai sattumanvaraisesti.   

Työn priorisointia tarvitaan, jotta vaikuttavalle työskentelylle löytyy sen tarvitsema aika. Viisas esihenkilö ei tuijota suoritteita silloin kun pyrkimys on parantaa laatua ja vaikuttavuutta. Tuloksekas ja kustannustehokas työskentely edellyttää lisäksi selkeää alueellista palvelupolkua ja toimivia yhteistyörakenteita. Nuorten palveluita koskevan päätöksenteon tueksi on saatavilla menetelmien käyttöönottoon ja niiden juurruttamiseen liittyvää tietoa ja työkaluja.

Näyttöön perustuvien menetelmien käyttäminen edistää myös työntekijän hyvinvointia ja sitoutumista tarjoamalla mahdollisuuden uuden oppimisen iloon, ammatilliseen kehittymiseen sekä  kokemukseen oman osaamisen ja työn hallinnan lisääntymisestä. Kun se samalla parantaa palvelujen laatua ja kustannusvaikuttavuutta, voi kysyä, mitä muuta esihenkilönä voisikaan toivoa? 

Terhi Aalto-Setälä
ylilääkäri, THL

_______________________