Palveluiden järjestämisen mahdollisuudet hyvinvointialueilla

Pari kuukautta on kulunut siitä, kun eduskunta hyväksyi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuun siirtämisen kunnilta hyvinvointialueille. Uudistusta odotettiin kauan, mutta sen läpimeno tuli silti monelle eteen hieman yllättäen – tapahtuuko tämä todellakin viimein?

Nyt toimeenpano on täydessä vauhdissa ja katse tulevissa hyvinvointialueiden aloittamista edeltävissä kuukausissa: mitkä ovat kriittisiä tekijöitä hyvinvointialueen käynnistymisen kannalta, ja toisaalta, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo nyt, jotta uudistuksen tavoitteet toteutuvat.

Tekemistä on paljon. Järjestäjän rooli alkaa siitä, kun aluevaltuustot aloittavat toimintansa vuonna 2022, vaikka varsinainen järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2023. Aluevaltuusto saa linjattavakseen heti merkittäviä asioita, jotka koskevat hyvinvointialueen toiminnan reunaehtoja. On päätettävä muun muassa hyvinvointialueen organisoitumisesta, hyvinvointi- ja palvelustrategiasta sekä tuotannon tavoista. Etenkin isommilla alueilla järjestämisen toiminnot erotetaan todennäköisesti palvelutuotannosta erillisiksi vastuualueiksi. Toisilla alueilla järjestäminen pysyy lähempänä oman tuotannon johtamista. Järjestämisen kulmakivinä ovat aluevaltuustojen tekemät strategiset linjaukset ja palveluiden vaikuttavuus. 

Väestön tarpeet ohjaavat hyvinvointialuetta

Järjestäjän ja aluevaltuuston tulee katsoa koko väestönsä kaikkia tarpeita ja suunnitella palvelut kokonaisuutena ja kustannusvaikuttavasti. Aluevaltuusto joutuu myös priorisoimaan ja tekemään valintoja palveluiden välillä. Resurssi voidaan käyttää vain kerran ja käytettynä johonkin se on aina pois jostakin muusta. Hyvinvointialue vastaa siitä, että palvelukokonaisuus on oikeassa suhteessa alueen asukkaiden tarpeisiin nähden ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti saatavilla.

Hyvinvointialue palvelujen järjestäjänä kartoittaa alueen väestön palvelutarpeet ja alueen varautumistarpeet ja suuntaa palveluita niiden mukaan. Lisäksi sen on huomioita kansalliset tarpeet onnettomuuksiin varautumiselle. Se katsoo palvelutuotantoa pari askelta tuotantoa kauempaa ja arvioi, mitä palveluita alueen asukkaat todella tarvitsevat ja määrittää kartoituksen perusteella palveluiden laadun, palveluvalikoiman ja saavutettavuuden. Tässä yhteydessä järjestäjä myös päättää, mitä palveluita se tuottaa itse, mitä yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja mitä hankkii yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Järjestäjä myös vastaa tuotannon valvonnasta. 

Integraatio ja koordinaatio

Palveluiden ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittaminen on järjestäjän toinen keskeinen tehtävä. Yhteensovittamisella ei haeta kaikkien palveluiden ja toimintojen integraatiota. Siksi järjestäjä määrittelee sellaiset asiakkaat ja asiakasryhmät, jotka integraatiosta hyötyvät, ja kokoaa niiden tarvitsemat palvelut lähelle toisiaan. Integraation keinoja on monenlaisia asiakasohjauksesta integroiviin yksiköihin, joita voidaan jäsentää esimerkiksi sosiaalisen ongelman, sairauden tai ikäryhmän mukaan. Kaiken kaikkiaan palveluita organisoidaan ja koordinoidaan niin, että ne muodostavat asiakkaille mahdollisimman yhtenäisiä polkuja eri tuottajien, ja jopa eri järjestäjien, palveluiden välillä yhteistyöalueen sisällä. Hyvinvointialueella etsitään myös toiminnallisia synergiaetuja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluiden välillä. 

Perustana palveluiden integraatiolle ja palvelupolkujen koordinoinnille toimivat - jälleen - alueen väestön palvelutarpeet: kiintein yhteys rakennetaan niiden toimintojen välille, joilla se on asukkaiden hyvinvoinnin kannalta kriittisintä. Olennaista ovat toimivat palvelupolut riippumatta siitä, mikä taho palvelut tuottaa tai siitä, tehdäänkö yhteistyötä hyvinvointialueen ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä koskettaa erityisesti Uudenmaan erillisratkaisua, jossa integraatio toteutetaan toiminnallisesti, ei rakenteellisesti.

Yhdessä eteenpäin

Tulevat hyvinvointialueet tarjoavat ensimmäistä kertaa yhtenäiset puitteet asukkaiden palvelutarpeiden huomioimiseen näin laajasti. Niillekin alueille, joilla palvelut on jo koottu kuntayhtymän alle, aluevaltuustovetoinen järjestäjä tarjoaa uudenlaisen mandaatin tarkastella aluetta yhtenäisenä kokonaisuutena. Hyvinvointialueet rakentavat itselleen toimintamallin, jossa strategisilla linjauksilla on entistä suurempi merkitys ja painoarvo.

Palvelujen järjestämisen alueellisen valmistelun ryhmässä työstettiin kevään aikana palvelujen järjestämisen tiekarttaa osaksi laajempaa toimeenpanon tiekarttaa, joka toimii alueiden muistilistana toimeenpanossa. Nyt syksyllä painopiste siirtyy entistä enemmän alueen tarpeiden kuulemiseen, hyvinvointialueiden omiin puheenvuoroihin ja keskusteluihin eri puolella Suomea mieltä polttavista aiheista. Alueiden ja ministeriön välisessä valmisteluryhmässä tapahtuva keskustelu luo pohjaa myös tulevalle järjestämiseen liittyvälle vuorovaikutukselle. Aikaa hyvinvointialueiden aloittamiseen on vähän, mutta yhteistyöllä vähennämme kaikkien työtä ja saamme aikaiseksi hyvät, yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille.
 

Eveliina Pöyhönen