Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden erityisosaamista kotoutumisasioissa tarvitaan myös tulevaisuudessa
Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen on monen rakennemuutoksen risteyksessä työ- ja elinkeinoministeriön annettua esityksen uudesta kotoutumisen edistämisen lainsäädännöstä ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä uuteen hyvinvointialuerakenteeseen.
Nykyisessä, vielä voimassaolevasta kotoutumisen edistämisestä säädetyssä laissa kotoutuminen on säädetty kuntien ja TE-hallinnon yhteiseksi vastuuksi, ja kotoutumista toteutetaan kaikissa kunnan toiminnoissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rooli on ollut kunnissa tehtävässä kotoutumista edistävässä työssä keskeinen.
Erityisesti kansainvälistä suojelua saavat maahanmuuttajat tarvitsevat kuntiin muuton yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, koska monella on taustallaan traumaattisia kokemuksia pakkomuutosta, sodasta tai oleskelusta konfliktialueilla. Näiden maahanmuuttajien kohdalla tulee terveydenhuollossa olla osaamista ja kykyä tarttua esim. traumasta aiheutuviin erityisiin palvelutarpeisiin mielenterveyspalveluissa. Lisäksi vahvalla sosiaalihuollollisella työllä voidaan varmistaa se, että erityisen heikossa asemassa olevat ihmiset, jotka eivät välttämättä osaa itse apua pyytää, saavat tarvitsemansa avun ja tuen.
Tilapäisen suojelun direktiivi helpottaa suojelun saamista ja vähentää hallinnollista työtä
Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan seurauksena monet Euroopan maat ovat vastaanottaneet suurimman pakolaisvirran sitten toisen maailmansodan. Myös Suomi on vastaanottanut jo nyt enemmän sotaa pakenevia ihmisiä kuin vuosien 2015-2016 aikana, jolloin Eurooppaan saapui poikkeuksellisen suuri määrä pakolaisia Lähi-Idän kriisitilanteiden seurauksena.
Euroopan Unioni on ottanut Ukrainasta pakenevien ihmisten osalta käyttöön tilapäisen suojelun direktiivin, joka helpottaa pakolaisten suojelun saamista, vähentää oleskelulupiin liittyvä hallinnollista työtä ja turvaa turvapaikanhakijoihin verrattuna laajemmat oikeudet esim. terveydenhuollon palveluihin. Nykyisen lainsäädännön perusteella tilapäistä suojelua saavat henkilöt voivat hakea kotikuntaoikeutta Suomessa vuoden maassa oleskelun jälkeen. Näin ollen on odotettavissa, että kevään ja kesän 2023 aikana Suomen kunnat saattavat saada jopa 20-30 000 uutta asukasta. Asialla on suuri vaikutus myös hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan.
Nyt onkin aika valmistautua aiempien vuosien oppeja ja hyviä käytäntöjä hyödyntäen siihen, että Suomeen mahdollisesti pidemmäksi aikaa asettuvat Ukrainasta paenneet ihmiset saavat elämälleen täällä mahdollisimman hyvän ja tukevan alun. Aiemmista pakolaistilanteista poiketen ihmisiä on hakeutunut ja asettumassa aiempaa enemmän myös pieniin kuntiin ja sellaisille alueille Suomessa, joissa ei ole pitkää pakolaisten vastaanoton perinnettä tai aiempaa kokemusta pakolaistaustaisten ihmisten palveluiden järjestämisen kokonaisuudesta.
Suurin osa Ukrainasta tähän mennessä saapuneista pakolaisista on naisia ja lapsiperheitä, mikä tulee huomioida, kun kotoutumista edistäviä sosiaali- ja terveyspalveluita suunnitellaan hyvinvointialueilla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vastaanottojärjestelmässä aloitettujen palvelujen jatkuvuuteen, kokonaistilanteiden arviointiin ja kotikuntaoikeuden sisällöstä tiedottamiseen.
Yhteistyöllä valtava merkitys kotoutumisen edistämisessä
Kotoutumislainsäädännön kokonaisuudistuksessa koordinaatiovastuuta kotoutumispalveluista suunnitellaan määriteltäväksi kunnille. Moni onkin kysynyt, mikä on hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rooli jatkossa maahanmuuttajaväestön palveluissa. Vastaus on melko yksinkertainen: sama kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa nykyisinkin.
Maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvät palveluntarpeet tulevat olemaan jatkossa samanlaisia kuin tähänkin saakka ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla on oma kotoutumista tukeva roolinsa. Samalla korostuu yhteistyön merkitys kotoutumisen edistämisessä niin kuntien kuin kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Monissa kunnissa, kuntayhtymissä ja sairaanhoitopiireissä on jo nyt keskitetty maahanmuuton erityiskysymysten osaamista tietyille ammattilaisille, tiimeille tai yksiköille.
Hyvinvointialueen toimintojen suunnittelussa onkin tärkeää turvata ja edistää sote-alan ammattilaisille kertynyttä erityisosaamista, koska sen tarve ei varmasti tule ainakaan vähenemään tulevaisuudessa.
Henna Leppämäki
erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysministeriö