Sosiaalityön osaaminen ja keinot käyttöön laaja-alaisesti hyvinvointialueella

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja rakenteen uudistamisessa terveyssosiaalityö on noussut keskusteluun. Monella hyvinvointialueilla pohditaan, pysyykö terveyssosiaalityö jatkossakin osana terveydenhuollon palvelutoimintaa, vai tulisiko se siirtää osin tai kokonaan osaksi sosiaalihuollon palvelukokonaisuutta. 

Terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön eli terveyssosiaalityön historia ulottuu sadan vuoden taakse. Terveydenhuollossa nähtiin 1940-luvulla tarve täydennyskouluttaa sairaanhoitajia huomioimaan potilaiden laajempi elämäntilanne. Näin käynnistyi sosiaalihoitajien koulutus. Sosiaalihoitajien koulutusta on pidetty terveyssosiaalityön kehittymisen lähtökohtana.

Niin ikään 1940-luvun alussa rakentui kunnallisiin tarpeisiin sosiaalihuoltajien koulutus. Se vastasi kunnallisen sosiaalihuollon tarpeisiin. Kun sosiaalityön koulutus alkoi yliopistoissa vuonna 1975, erilliset koulutukset lakkautettiin.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölain myötä vuonna 2007 sosiaalityöntekijöiden asema ja oikeudet selkiytyivät. Terveyssosiaalityö eroaa sisällöllisesti jonkin verran sosiaalihuollon sosiaalityöstä, jonka tehtävänä on ollut toteuttaa sosiaalipoliittisia päämääriä ja vastata sosiaalihuollon viranomaistoiminnasta. Terveyspolitiikalla ja sosiaalipolitiikalla on kiinteä yhteys eikä niiden irrottaminen toisistaan ole tarkoituksenmukaista.  

Kun on kyse sosiaalityöstä, on aina kyse ihmisten arkeen ja elämänpiiriin kiinnittyvistä toimintaympäristöstä. Erityisesti nyt sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön ja -rakenteiden muutoksessa on tärkeää tunnistaa sosiaalityön ulottuvuuksien ja osaamisen eri näkökulmia. 

Terveyssosiaalityön paikka lainsäädännössä

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja rakenteen uudistamisessa ajankohtaisia terveyssosiaalityön kysymyksiä hyvinvointialuevalmistelussa ovat: 

• Pysyykö terveyssosiaalityö jatkossakin osana terveydenhuollon palvelutoimintaa vai tulisiko se siirtää osin tai kokonaan osaksi sosiaalihuollon toimintaa? 
• Miten ja millä resurssilla sote-uudistuksen tavoitteiden mukainen sosiaalihuollon toiminta järjestetään ja millaisilla tehtävärakenteilla riittävä osaaminen eri tehtävissä turvataan? 
• Miten yhteistyösopimuksissa sovitaan yliopistosairaaloissa olevan terveyssosiaalityön käytöstä ja kohdentamisesta koko yhteistyöalueelle? 

Terveyssosiaalityö osana terveydenhuollon palvelukokonaisuuksia on toteuttanut terveyspolitiikan tavoitteita. Terveydenhuollossa onkin nähty, että potilaan elämäntilanne ei tule riittävällä tavalla huomioiduksi moniammatillisessa työssä ilman sosiaalihuollon ammattihenkilöiden osaamista.

Pitkästä yhteistyön historiasta huolimatta terveyssosiaalityön asemaa tai roolia ei lainsäädännössä ole selkeästi määritelty osaksi terveydenhuollon palveluiden kokonaisuutta. Sitä ei ole nimetty myöskään sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudessa. 

Terveyssosiaalityön aseman selkiyttämiseksi on kaivattu lainsäädännöllisiä muutoksia. On kuitenkin epäselvää, millaiselle lainsäädännön uudistukselle tältä osin on aidosti tarvetta. Meneillään olevan rakenneuudistuksen tavoitteena on vahvistaa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamista ja yhteistä työtä eri toimijoiden kesken. 

Onkin kysyttävä, missä määrin järjestämislain tavoitteiden lisäksi tarvitaan yksityiskohtaisempaa sääntelyä sosiaalihuollon tai terveydenhuollon oman lainsäädännön ”sisällä”? Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että nykyinen sotepalvelujen sääntely ei ole onnistunut kääntämään sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä riittävästi korjaavista palveluista ehkäiseviin. 

Lainsäädännön mahdollisia uudistamistarpeita on jatkossa välttämätöntä pohtia monesta eri näkökulmasta.

Terveyssosiaalityö vähentää sosiaalihuoltoon kohdistuvaa painetta

Terveydenhuollossa tarvitaan jatkossakin sosiaalityön osaamista, mutta tapoja sen toteuttamiseen on monia. Sosiaalityö ei ole vain lakeja toteuttavaa hallinnollisjuridista sosiaalityötä. Sosiaalityön osaaminen on voimavara myös siellä, missä sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä on erityisesti ennaltaehkäistä kasautuvia vaikeuksia. 

Terveyssosiaalityö on esimerkki helposti saavutettavasta sosiaalityöstä, joka tavoittaa paljon sosiaalityön osaamisesta hyötyviä asiakkaita. Terveydenhuollon moniammatillisella yhteistyöllä voidaan ennaltaehkäistä sairaudesta tai vammautumisesta johtuvaa tuen tarpeen lisääntymistä. Terveyssosiaalityön asiantuntijuus voidaankin nähdä merkittävänä sosiaalihuoltoon kohdistuvan paineen vähentäjänä ja voimavarana koko hyvinvointialueen palveluiden kokonaisuudessa. 

On arvattavaa, että pääosin pätevistä ja laillistetuista sosiaalityöntekijöistä koostuva terveyssosiaalityöntekijöiden joukko nähdään monella alueella houkuttelevana lisäresurssina sosiaalihuollon viranomaistyöhön. Kysymys henkilöstön tarkoituksenmukaisesta osaamisen kohdentamisesta ei kuitenkaan ole yksinkertainen, ja sitä tulee pysähtyä pohtimaan ennen lopullisia ratkaisuja. 

Hyvinvointialueilla tulee nyt konkreettisesti ratkaistavaksi, mihin työtehtäviin juuri sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien osaamista on välttämätöntä kohdentaa ja missä määrin terveydenhuollossa toimivat sosiaalialan ammattilaiset jatkossa ovat terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimijoita. Kummassakin vaihtoehdossa on hyötynsä ja haasteensa. 

Sosiaalityön resurssien tarkoituksenmukainen hyödyntäminen on ydinkysymyksiä

Ratkaisut vaikuttavat eri tavoin henkilöstön työidentiteettiin ja tehtäviin, asiakkaan ja potilaan asemaan sekä myös asiakastietojen käyttöön, joka on eri käyttötarkoituksissa erilainen. On tärkeää huomioida eri näkökulmat, arvioida muutostarpeita ja vaihtoehtojen vaikutuksia suhteessa sote-uudistuksen tavoitteisiin. Lähtökohtana tulee olla asiakkaiden palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen oikea-aikaisuus ja sujuvuus. Sekä hoidon että palveluiden jatkuvuus pitää turvata parhaalla mahdollisella tavalla. 

Keskeisten sote-toimijoiden vuorovaikutus ja yhteistyö asiakkaan asian edistämisessä on tärkeää, päädyttiin mihin järjestämisen ratkaisuun tahansa. 

Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden osaamista tarvitaan nyt laajasti hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Sosiaalityön resurssien ja osaamisen harkittu ja tarkoituksenmukainen hyödyntäminen on koko hyvinvointialueen palvelutuotannon ydinkysymyksiä.  

Hyvinvointialueen sosiaalityön kokonaisuutta pohtivilla on vaativa tehtävä varmistaa alueen palvelurakenteen kokonaisuudet niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asukkaiden palvelutarpeisiin ja sote-uudistukselle asetettuihin kansallisiin tavoitteisiin. 

Virva Juurikkala
sosiaalineuvos, STM

Miia Ståhle
aluekoordinaattori, THL