Hyppää sisältöön

Strategia määrittää hyvinvointialueen tavoitteet

20.10.2021 11.16
Kolumni

Hyvinvointialueiden valmistelu on täydessä vauhdissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen toimeenpanon onnistumista voidaan tarkastella kyvykkyyden vähimmäistason ja tavoitteiden saavuttamisen näkökulmista, kirjoittavat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen toimeenpanon parissa työskentelevät Helena Tolkki ja Eveliina Pöyhönen.

Kyvykkyyden näkökulmassa keskeistä on, että toiminta jatkuu sujuvasti siirtymäkauden yli. Palvelujen saatavuus ja toisaalta henkilöstön työskentelyn sujuvuus on turvattava, kun palvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta hyvinvointialueille vuonna 2023.

Kyvykkyyden vähimmäistason saavuttaminen on kuitenkin vain osa uudistusta. Toinen näkökulma korostaa sitä, että pelkällä palvelujen siirtymisellä eri järjestäjälle ei yksin saavuteta uudistuksen tavoitteita yhdenvertaisista, laadukkaista ja kustannustehokkaista palveluista. Tarvitsemme asioiden tekemistä uudella tavalla ja strategista pohdintaa kullakin alueella siitä, miten uudistuksen tavoitteet saavutetaan.

Uudistukselle on asetettu valtakunnalliset tavoitteet, jotka valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi. Jokainen hyvinvointialue konkretisoi oman alueensa tavoitteet ja tavoitetilan alueellisen strategiatyön kautta. Alueellisuus onkin strategian laatimisen ensimmäinen ohjenuora. 
Strategisuuden ytimessä on alueen yhteisen tavoitetilan muodostaminen, ei vain alueen kuntien ja muiden toimijoiden näkemysten yhteen liittäminen. Strategia perustuu alueen väestörakenteeseen ja asukkaiden palvelutarpeisiin. Strategisten tavoitteiden määrittely vaatii perustakseen tietoa asukkaiden hyvinvoinnin tilasta sekä näkemyksen siitä, miten tilanne muuttuu lähivuosina. Nykytilasta koottu tieto mahdollistaa sen, että strategiassa on konkreettisia painopistealueita ohjaamassa toimintaa. Strategian kannalta oleellista on myös tietoon perustuva ennakointi palvelutarpeen muutoksista. Perustuminen tietoon onkin strategiatyön toinen keskeinen ohjenuora.

Kolmantena strategian laatimisen ohjenuorana on selkeys. Hyvinvointialuestrategia kokoaa alueen pitkän aikavälin tavoitteet huomioiden hyvinvointialueen taloudelliset reunaehdot. Samalla se ohjaa taloussuunnittelua. Osana hyvinvointialuestrategiaa alueen on laadittava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia, jonka ensisijaisena tavoitteena on määritellä, miten palvelut toteutetaan hyvinvointialueella. Pelastustoimen osalta vastaava dokumentti on palvelutasopäätös. 
Alueen asukkaiden ja henkilöstön osallistaminen strategiaprosessiin on tärkeää – yhdessä tekeminen lisää sitoutumista hyvinvointialueeseen, sen tavoitteisiin ja toimintaan. Osallisuuden varmistamiseksi strategian on oltava riittävän yksinkertainen ja konkreettinen.

Aluevaltuusto tekee strategiset linjaukset. Silti strategiatyön pohjustusta, kuten nykytilan kartoitusta, pitää jo tehdä. Alueilla poliittiset päättäjät otetaan mukaan valmisteluun jo nyt esimerkiksi poliittisten seurantaryhmien muodossa. Tällä tavalla halutaan varmistaa valmistelun avoimuus ja jatkuvuus, vaikka vasta vaaleilla valitut aluevaltuutetut tekevätkin lopulliset päätökset. 
Strategisuus on järjestämisen kovinta ydintä. Mikäli strategia 1) kokoaa yhteen alueellisen tahtotilan, 2) perustuu tietoon ja on siihen nojaten konkreettinen sekä 3) muodostaa ymmärrettävän ja selkeän strategiakartan, niin järjestäjän on mahdollista olla vahva ja viedä strategisia tavoitteitaan eteenpäin.

Alueilla varmistetaan sekä omien suunnitelmien että kansallisen tiekartan avulla, että kyky palvelujen järjestämisvastuun siirtymiseen ja toiminnan aloittamiseen voidaan saavuttaa.   

Helena Tolkki ja Eveliina Pöyhönen