Sote-maakuntien laskennallinen rahoitusmalli 

Sote-maakuntien rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan sote-maakunnille laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Tämän lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta.

Suurin rahoituskriteeri sote-palvelutarvekerroin

Sote-maakuntien suurimpana rahoituskriteerinä on THL:n tutkimukseen perustuva sote-palvelutarvekerroin, jonka perusteella määräytyy noin 80 prosenttia sote-maakuntien yleiskatteisesta rahoituksesta.

THL:n tutkimus perustuu laajoihin yksilötason rekisteriaineistoihin. Tutkimuksessa lasketaan regressiomallit terveydenhuollolle, vanhustenhuollolle ja sosiaalihuollolle. Tutkimuksen perusteella on valittu ne kustannuksia selittävät tekijät, jotka selittävät terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon kustannuksia tilastollisesti merkitsevästi. Sote-kustannuksia selittäviä sairauksia on reilut 50. Tutkimus huomioi myös sosioekonomisia tekijöitä, kuten tulotasoa ja koulutusta.

Koska selvästi suurin osa sote-maakuntien rahoituksesta perustuu tähän kriteeriin, laskennallinen rahoitus ottaa maakuntien välisiä eroja kattavasti huomioon ikärakenteessa, sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä.

Muut rahoituskriteerit

Asukasperusteisesti myönnetään noin 14,6 prosenttia rahoituksesta. Asukasperusteinen rahoitus myönnetään tasasuuruisesti euroa per asukas. Kriteeristä hyötyvät suhteellisesti eniten ne sote-maakunnat, joiden kuntien toteutuneet sote-tehtävien ja pelastustoimen kustannukset ovat olleet keskimääräistä alhaisemmat.

Laskennallista rahoitusta myönnetään myös vieraskielisten suhteellisen määrän ja ruotsinkielisten määrän perusteella sekä saamelaiskriteerin, saaristoisuuden ja asukastiheyden perusteella. Lisäksi yhtenä rahoituskriteerinä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (Hyte) kerroin, joka sisältää erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuvaavia indikaattoreita.

Näin laskennallisen rahoituksen kriteerit huomioivat paitsi sote-maakuntien erot palvelutarpeessa myös muissa sote-palveluiden kustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä mahdollisimman laajasti. Sote-maakuntien rahoituksen muutoksesta nykytilaan verrattuna selittää suurelta osin se, miten kunnat ovat rahoittaneet sote-palvelunsa suhteessa maakunnan väestön laskennallisiin tarpeisiin. Mikäli sote-maakunnan kuntien toteutuneet kustannukset alittavat alueen väestön laskennallisen tarpeen, sote-maakunta saa enemmän rahaa nykytilanteeseen verrattuna, ja päinvastoin.