Rahoituksen tason määräytyminen ja vuosittainen tarkistaminen

Sote-maakuntien rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Ensi vaiheessa sote-maakunnilla ei ole verotusoikeutta. Verotusoikeutta selvitetään parlamentaarisessa komiteassa.

Sote-maakuntien valtion rahoitus on laskennallista ja yleiskatteista. Yleiskatteinen rahoitus koostuu sote-tehtävien ja pelastustoimen tehtävien rahoitusmalleista. Koko maan tasolla rahoituksen pohjan muodostavat kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien kustannukset. 

Sote-rahoitusmallissa rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. Pelastustoimen rahoitusmallissa rahoituspohjaa korotetaan kustannustason kasvulla. Lisäksi kustannustasossa huomioidaan myös sote-maakuntien mahdolliset tehtävämuutokset.

Palvelutarpeen kasvu ja hintakehitys otetaan huomioon rahoituksessa

Sote-tehtävien palvelutarpeen vuosittainen kasvu huomioidaan THL:n kehittämän ja ylläpitämän sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen kasvua ennustavan mallin kasvuennusteen mukaisesti. Tämän niin kutsutun some-mallin mukainen palvelutarpeen arvioitu kasvu huomioidaan täysimääräisesti uudistuksen voimaantulovuoden ja sitä seuraavan vuoden rahoituksen tasossa. Sen jälkeen palvelutarpeen kasvu huomioidaan 80-prosenttisesti. Tämä kannustaa sote-maakuntia tehokkuuteen sote-palveluiden järjestämisessä.

Some-mallia päivitetään määräajoin, jolloin sen antama ennuste sote-menojen kehityksestä kuvaa mahdollisimman tarkasti väestön ikärakenteen ja lakisääteisten tehtävien muutosta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa.

Sote-tehtävien ja pelastustoimen tehtävien hintakehitystä tarkistetaan sote-maakuntien kustannusindeksin mukaisesti. Sote-maakuntaindeksissä ansiotasoindeksin paino on 60 prosenttia, kuluttajahintaindeksin paino on 30 prosenttia ja maakuntatyönantajan sosiaaliturvamaksun muutoksen paino on 10 prosenttia.

Vuosittaisen sote-maakuntien rahoituspohjan ennakollisen tarkistamisen lisäksi rahoituksen taso tarkistetaan koko maan tasolla jälkikäteen.  Näin varmistetaan, että askennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista.

Lisärahoitusta voi saada palvelujen turvaamiseksi

Sote-maakunnalla on lisäksi oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi riittävien sote-palvelujen sekä pelastustoimen palvelujen saatavuuden maakunnassa.

Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voidaan ottaa ehtoja palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskien. Lisärahoitus ei korota sitä saaneen sote-maakunnan seuraavan vuoden rahoitusta.  Lisärahoitus ei myöskään vaikuta suoraan sote-maakuntien koko maan rahoituksen tasoon seuraavana vuonna, mutta se nostaa osaltaan jälkikäteen tehtävässä kustannusten tarkistuksessa huomioon otettavia maakuntien toteutuneita kustannuksia.

Lisärahoitusta voidaan myöntää maakunnan hakemuksesta tai valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloitteesta. Toistuva lisärahoituksen saaminen voi johtaa maakunnan arviointimenettelyyn (2 kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana).