Sivuston termejä ja tietoja päivitetään.

Usein kysytyt kysymykset uudistuksesta

Olemme keränneet tälle sivulle usein esitettyjä kysymyksiä uudistukseen liittyen. Alta löydät kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta kokonaisuutena, tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta sekä rakenneuudistuksesta.

Alueellisten hankkeiden valtionavustushakuihin ja toteutukseen liittyvät kysymykset löytyvät Valmistelu-osiosta.

Pelastustoimen uudistukseen liittyvät kysymykset löytyvät sisäministeriön verkkosivuilta.

Kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallituskaudella sote-uudistus muodostuu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisestä uudistamisesta että rakenteellisesta uudistuksesta.Rakenneuudistusta valmistellaan ja palveluja kehitetään alueilla, tähän kehittämistyöhön on mahdollista saada valtion taloudellista tukea.

Sote-uudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään kunnilta hyvinvointialueille.

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.


Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on vajaalla 200:lla kunnalla tai kuntayhtymällä, pelastustoimen järjestäminen on 22 pelastuslaitoksella. 

Eri kokoisten toimijoiden  resurssit ja osaaminen palvelujen järjestämisessä vaihtelevat merkittävästi. Asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu. Väestöryhmien väliset ja alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat edelleen suuret. Tulevaisuudessa ikärakenteen heikentyminen lisää palvelujen tarvetta ja kustannuksia.

Tarvitaan vahvemmat järjestäjät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta siten, että asukkaiden oikeus saada palveluja toteutuu yhdenvertaisesti.

Siksi vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on tarkoitus siirtää 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille. Lisäksi HUS-yhtymällä olisi laissa säädetyt ja HUS-järjestämissopimuksessa sovitut erikoissairaanhoitoon liittyvien tehtävien järjestämisvastuu. Jatkossa hyvinvointialueilla olisi vastuu huolehtia palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta.


Sote-uudistuksessa painopiste on julkisten palvelujen kehittämisessä. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio ja kunnat rahoittavat verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

  • sosiaalihuollon palvelut, kuten sosiaaliohjaus ja sosiaalinen kuntoutus
  • avoterveydenhuollon palvelut (tarkoittaa yleensä terveyskeskuksen vastaanottopalveluja sekä muun muassa ennaltaehkäiseviä neuvolapalveluja)
  • sairaalapalvelut
  • suun terveydenhuolto
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • ikäihmisten asumispalvelut
  • kotihoito

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, perustamisen ja toiminnan kannalta keskeiset lait, joita ovat laki hyvinvointialueesta, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki, laki hyvinvointialueiden rahoituksesta sekä ehdotukset kuntien valtionosuutta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, hyvinvointialueiden henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi.

Myös monia sisältölakeja tarkennetaan sote-uudistuksen edetessä.


Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa 2020. 

Hallituksen esitysluonnos ja lausuntoyhteenvedon luonnos on valittu lainsäädännön arviointineuvoston ennakkotarkastukseen. Hallitus viimeistelee lakiesityksen lopulliseen muotoonsa saadun palautteen jälkeen.

Sote-uudistus aiheuttaa teknisiä muutostarpeita laajasti lainsäädäntöön, muutosten valmistelu on käynnistetty.


Alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat itsehallinnolliset alueet eli hyvinvointialueet. Hyvinvointialueiden rahoitus muodostuu uudistuksen alkuvaiheessa pääasiallisesti valtion rahoituksesta. Rahoituksen määrittämisessä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten väestön määrä ja ikärakenne.

Jokainen hyvinvointialue suunnittelee toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja hyvinvointialueella mahdollisesti keskitettävät palvelut vastaamaan väestön tarpeita siten, että perustason palveluiden esteetön saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.


Asiakasmaksuja säädellään lailla ja asetuksilla. Lainsäädännöllä määritellään muun muassa maksujen enimmäismäärät.

Hyvinvointialueilla on oikeus periä asiakasmaksuja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Hyvinvointialueella maksujen on oltava yhdenmukaisia koko alueella.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiakasmaksulain uudistusta. Uudistuksessa laajennettaisiin maksuttomuutta ja kohtuullistettaisiin maksuja tuomalla muun muassa maksuttomat hoitajavastaanotot perusterveydenhuoltoon.

 


Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta. Keinoina ovat muun muassa työn sisällöllinen kehittäminen ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Lisäksi tutkimustoimintaa tuodaan osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten perustyötä.

Sosiaali- ja terveysalan ja etenkin hoitotyön houkuttelevuutta lisätään parantamalla työssä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätään esimerkiksi kannustamalla työskentelyyn itseohjautuvissa tiimeissä. Lisäksi otetaan käyttöön uusia työkaluja ja järjestelmiä, jotka vähentävät rutiininomaista työtä ja siten parantavat työn mielekkyyttä.


Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti 1.1.2023 alkaen. 

Lisäksi kuntien opetustoimesta hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyvät opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. 

HUS-yhtymäksi muuttuvan nykyisen HUS-kuntayhtymän ja hyvinvointialueen tehtäviä hoitavan Helsingin kaupungin henkilöstön työnantaja ei muutu.

Lisäksi hyvinvointialueiden työntekijöiksi siirtyisivät ne kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelutehtävissä työskentelevät, jos heidän työtehtävistään vähintään puolet on kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tukitehtäviä. Tukipalveluiksi katsotaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen toimintaa tukevat tehtävät, kuten keskitetty ruokahuolto, siivous, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut, ICT-palvelut sekä lääketieteelliset laboratoriot ja kuvantamispalvelut.

Kuntien ja kuntayhtymien palveluksesta hyvinvointialueiden palvelukseen arvioidaan siirtyvän noin 173 000 työntekijää, joista suurin osa on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä.


Hyvinvointialueet saavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tarvittavan rahoituksen uudistuksen alkuvaiheessa valtiolta. Lisäksi hyvinvointialueet voivat periä voimassaolevan lainsäädännön mukaisia asiakas- ja muita käyttömaksuja.

Verotusoikeus selvitetään sote-uudistuksen valmistelun edetessä parlamentaarisesti. Hallitus on sitoutunut verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään 2026. Asiaa tarkastellaan kehysriihessä 2022.

Hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otetaan huomioon valtion rahoituksessa. Rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.


Digitalisaatio otetaan huomioon sote-uudistuksen kaikilla osa-alueilla. Digitalisaation avulla mahdollistetaan tiedolla johtaminen, palvelujen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sujuva tiedonkulku.

Vaikuttavat ja yhdenvertaiset sote-palvelut edellyttävät tietoperusteista päätöksentekoa.

Sote-uudistuksen yhteydessä toteutetaan sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelma (Toivo-ohjelma). Toivo-ohjelma on jaettu kahteen hankkeeseen: Virta-hankkeeseen, jonka tavoitteena on maakuntien tiedolla johtamisen kehittäminen sekä Valtava-hankkeeseen, jonka tavoitteena on valtakunnallisen tiedon tuotannon uudistaminen.


Hyvinvointialueesta annettavassa laissa säädettäisiin alueen asukkaiden oikeuksista osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Äänioikeuden lisäksi hyvinvointialueen asukkailla olisi äänestysoikeus hyvinvointialueen kansanäänestyksissä. Asukkailla ja palvelujen käyttäjällä olisi lisäksi oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan muun muassa tekemällä aloitteita.

Aluevaltuuston tehtävänä olisi vastata siitä, että asukkailla olisi käytössään monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voitaisiin edistää esimerkiksi järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja sekä ottamalla asukkaita mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Aluehallituksen tulisi lisäksi asettaa hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimet eri väestöryhmien vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi. Hyvinvointialueen tulisi myös turvata asukkaiden, palvelujen käyttäjien, järjestöjen ja muiden yhteisöjen riittävä tiedonsaanti sen toiminnasta.

Hyvinvointialueen lisäksi hyvinvointialueella tulisi olla aluehallitus ja tarkastuslautakunta sekä kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta sekä Lapin hyvinvointialueella saamen kielen lautakunta. Muut toimielimet olisivat hyvinvointialueen päätettävissä.


Uudistuksessa ei muutettaisi voimassa olevaa valinnanvapausjärjestelmää. Voimassa olevan terveydenhuoltolain mukaan asukkailla on mahdollisuus valita se julkinen perusterveydenhuollon yksikkö, josta hän saa palvelunsa. Hän voi myös laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti valita, mihin erikoissairaanhoidon yksikköön hän hakeutuu. Mikäli julkinen järjestäjä tarjoaa palvelusetelivaihtoehtoja yksityiselle palveluntuottajalle, asiakas voi valita tarjolla olevista yksityisistä palveluntuottajista.


Kaksikielisillä hyvinvointialueilla olisi kansalliskielilautakunta, jonka jäseniksi valittaisiin hyvinvointialueen kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Hyvinvointialueella, johon kuuluisi saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva kunta, olisi saamen kielen lautakunta, jonka jäseniksi valittaisiin saamenkielisiä henkilöitä. saamelaiskäräjillä ja Koltan kyläkokouksella olisi yhteensä oikeus nimetä vähintään 40 prosenttia jäsenistä. Koltan kyläkokouksella olisi yksi edustaja. Kansalliskielilautakunnan ja saamen kielilautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus aluehallituksen kokouksissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kieltä koskevalla sääntelyllä säilytettäisiin nykytila: Sosiaali- ja terveydenhuolto olisi järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestettäisiin hyvinvointialueen kielellä. 

Asiakkaalla olisi oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla olisi oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi palvelujen saavutettavuuden perusteella. 

Jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitsisi asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voisi tulla ymmärretyksi, olisi palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä hyvinvointialueen olisi lisäksi huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat käyttää omaa, joko suomen, islannin, norjan, ruotsin tai tanskan kieltä Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen (SopS 69/1996) 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Kaksikielisten hyvinvointialueiden olisi sovittava keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielellä annettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen laatimisen koordinaatiosta vastaisi Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä olisi tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa. Lapin hyvinvointialueen tehtävänä olisi tukea saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa.


Kysymyksiä ja vastauksia rakenneuudistuksesta

Sote-uudistuksessa luotaisiin uusi hallinnollinen rakenne vastaamaan  palvelujen järjestämisestä.

Sote-uudistuksessa olisi tarkoitus perustaa 21 hyvinvointialuetta, joille koottaisiin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista sekä pelastustoimen järjestämisestä. Uudet hyvinvointialueet perustettaisiin uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla. Hyvinvointialueiden nimi muuttuisi maakunnaksi, kun esimerkiksi maakuntien liittojen tehtävät siirtyisivät niille.

Lisäksi Helsingin kaupunki järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät alueellaan. Perustettava HUS-yhtymä vastaisi tiettyjen erikoissairaanhoidon tehtävien järjestämisestä Uudellamaalla.

Hyvinvointialueiden alue muodostuu Uuttamaata lukuunottamatta maakuntajaon pohjalta. 
Hyvinvointialueista uudistuksen voimaantullessa säädettäisiin uudistuksen voimaanpanolaissa, ja ne olisivat seuraavat:

  1. Varsinais-Suomen hyvinvointialue
  2. Satakunnan hyvinvointialue
  3. Kanta-Hämeen hyvinvointialue
  4. Pirkanmaan hyvinvointialue
  5. Päijät-Hämeen hyvinvointialue
  6. Kymenlaakson hyvinvointialue
  7. Etelä-Karjalan hyvinvointialue
  8. Etelä-Savon hyvinvointialue
  9. Pohjois-Savon hyvinvointialue
  10. Pohjois-Karjalan hyvinvointialue
  11. Keski-Suomen hyvinvointialue
  12. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
  13. Pohjanmaan hyvinvointialue
  14. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
  15. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
  16. Kainuun hyvinvointialue
  17. Lapin hyvinvointialue
  18. Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
  19. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue
  20. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
  21. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

Hyvinvointialueen sekä sen aluejaon pohjana olevan maakunnan alueen muuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa. Hyvinvointialueen muuttamisella tarkoitettaisiin hyvinvointialueen yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen hyvinvointialueelle. Kunnan siirtyminen toiseen hyvinvointialueeseen merkitsisi myös pääasiallisesi muutosta maakuntajakoon. Uudenmaan sisällä tehty muutos ei kuitenkaan muuttaisi maakuntajakoa.

Hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa säädettäisiin hyvinvointialueen muutoksia koskevista edellytyksistä.Hyvinvointialuetta voitaisiin muuttaa, jos muutos parantaisi hyvinvointialueen toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä tai muuten edistäisi hyvinvointialueen toimintakykyä taikka muutos parantaisi hyvinvointialueenasukkaiden palveluja tai elinolosuhteita. Hyvinvointialuetta muutettaessa tulisi pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joilla turvattaisiin suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

Hyvinvointialueenmuuttaminen, yhdistäminen tai jakaminen muuttaisi maakuntajakoa sote-maakuntien muutosta vastaavasti.

Hyvinvointialueesta annettavassa laissa olisi myös säännöksiä hyvinvointialueenhallinnon järjestämisestä hyvinvointialueenmuutostilanteessa sekä uuden hyvinvointialueen hallinnon muodostamisesta.


 


Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyisi hyvinvointialueille. Jatkossa väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen olisi sekä kuntien että hyvinvointialueiden tehtävä.  

Hyvinvointialueille siirtyisivät myös opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut. Nämä palvelut tulisi järjestää lähipalveluina. 

Uudistus tarkoittaisi, että sekä sosiaali- että terveydenhuollossa että perus- ja erikoistasolla järjestämisvastuu siirtyisiyhdelle järjestäjälle. Palvelut koottaisiin saman päätöksenteon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen. 


Kunnilla säilyisi edelleen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä. Myös hyvinvointialueiden tehtävänä olisi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. 

Kunnalla, hyvinvointialueella sekä Uudellamaalla HUS-yhtymällä olisi kullakin ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyisi niiden muihin lakisääteisiin tehtäviin. Niiden tulisi toimia yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä tarjota toisilleen asiantuntijatukea tässä tehtävässä.

Vaikka sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kokonaisuutena hyvinvointialueille, kunnat voisivat kuitenkin tuottaa sote-palveluja joko oman päätöksensä perusteella verorahoituksellaan tai hyvinvointialueen kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Siltä osin, kuin kunta tuottaisi palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla, sen olisi pääsääntöisesti yhtiöitettävä toiminta. Kunta ei olisi erityisasemassa suhteessa muihin palveluntuottajiin, vaan myös se voisi pääsääntöisesti valikoitua hyvinvointialueen palveluntuottajaksi vain osallistumalla hyvinvointialueen järjestämään tarjouskilpailuun.


Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädettäisiin erillinen laki, jonka mukaan neljällä hyvinvointialueella ja Helsingin kaupungilla olisi järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta ja HUS-yhtymä järjestäisi sille lailla säädetyt erikoissairaanhoidon tehtävät. Lisäksi HUS-yhtymälle voitaisiin siirtää tehtäviä HUS-järjestämissopimuksella.

Myös pelastustoimen järjestämisvastuu olisi Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla.


Ympäristöterveydenhuolto ei siirtyisi hyvinvointialueille uudistuksen ensivaiheessa. Sen mahdollista siirtoa hyvinvointialueille selvitetään erikseen käynnissä olevan parlamentaarisen selvitystyön yhteydessä.

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä tehtiin syksyn 2019 aikana erillisselvitys, jossa tarkasteltiin ympäristöterveydenhuollon järjestämistä nykytilanteen mukaisesti kunnissa tai sen siirtämistä hyvinvointialueille. Selvityksen teki sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Hyvinvointialueiden olisi tehtävä varautumiseen liittyvää yhteistyötä kuntien ympäristöterveydenhuollon kanssa.


Hallitusohjelman mukaisesti pelastustoimen järjestäminen siirrettäisiin kunnilta hyvinvointialueille.

Pelastustoimen ja ensihoidon tiivis yhteys ja siitä saatavat hyödyt turvattaisiin uudistuksessa.
Pelastustoimen järjestämisvastuusta säädettäisiin uudessa pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.


Sote-uudistuksessa erityistason palvelujen turvaamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muuta alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostettaisiin viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta (YTA).`Sen tehtävänä olisi sopia yhteistyöstä paitsi erikoissairaanhoidon, tarpeen mukaan myös perustason palveluissa.

Alueet pohjautuisivat nykyisiin erityisvastuualueisiin (erva). Aluejaosta säädettäisiin asetuksella laissa säädettyjen reunaehtojen puitteissa siten, että hyvinvointialueet, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-yhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin.


Hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin  hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu aluevaltuusto. Muita lakisääteisiä toimielimiä olisivat aluehallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisillä hyvinvointialueille kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin hyvinvointialueella olisi saamen kielen lautakunta.

Hyvinvointialueen asukkailla olisi äänioikeus aluevaaleissa, joissa valittaisiin aluevaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän minimistä säädettäisiin hyvinvointialueesta annettavassa laissa, ja minimi määräytyisi alueen asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset aluevaalit olisivat alkuvuodesta 2022. Jatkossa vaalit olisivat yhtä aikaa kuntavaalien kanssa.

Hyvinvointialueiden hallinnosta ja aluevaltuuston tehtävistä säädettäisiin niin ikään hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Aluevaltuuston keskeisenä tehtävänä olisi päättää muun muassa hyvinvointialuestrategiasta, hyvinvointialueen hallintosäännöstä sekä hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.


Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueiden rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen ja siitä säädettäisiin hyvinvointialueiden rahoituksesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueiden verotusoikeus selvitetään erikseen parlamentaarisesti.

Hyvinvointialueiden rahoitus olisi yleiskatteellista ja laskennallista, ja se perustuisi pääosin tarveperusteisiin kriteereihin. Hyvinvointialueet päättäisivät itsehallintonsa nojalla rahoituksen kohdentamisesta. Hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otettaisiin huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä.

Rahoituksen olisi turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös kustannusten kasvun hallinta. Tällä turvataan osaltaan julkisen talouden kestävyyttä.


Hyvinvointialueet olisivat kokonaan uusia julkisen hallinnon viranomaisia. Tämä edellyttäisi uutta lainsäädäntöä muun muassa hyvinvointialueiden perustamisesta ja aluejaosta, hallinnon ja talouden hoidosta sekä niiden tarkastuksesta, tehtävistä, rahoituksesta, henkilöstön asemasta, verotuksesta sekä yleishallintolakien soveltamisesta.


Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut siirrettäisiin hyvinvointialueiden tehtäväksi. Laissa säädettäisiin näiden palvelujen tuottamisesta lähipalveluina.


Valtion toteuttaman ohjauksen keskeisiä periaatteita olisivat:

  1. Hyvinvointialueiden ja ministeriöiden välinen luottamus rakennetaan jatkuvan vuoropuhelun kautta.
  2. Valtion ohjaus olisi strategisen tason ohjausta, joka keskittyisi hyvinvointialueen järjestämistehtäviin. Ohjauksella ei olisi tarkoitus puuttua yksityiskohtaisesti tai velvoittavasti hyvinvointialueen tehtäviin ja palvelutuotantoon. 
  3. Hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjaaminen kokonaisuutena perustuisi yhteiseen, yhteismitalliseen ja kaikille saatavilla olevaan tietoon, jota koottaisiin hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta ympäri vuoden.

Hyvinvointialueita ohjattaisiin useilla normi-, resurssi- ja informaatio-ohjauksen välineillä, joiden tarkoituksena olisi edistää edellä mainittujen periaatteiden toteutumista. Keskeistä olisi, että yksisuuntaisen hierarkkisen ohjauksen rinnalla lisääntyisi myös kaksisuuntainen, jatkuvaluonteinen, matalan kynnyksen vuorovaikutusohjaus. 

Valtioneuvosto vahvistaisi nelivuotiskausittain sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen valtakunnalliset strategiset tavoitteet. Tavoitteissa huomioitaisiin valtioneuvoston julkiselle taloudelle asettamat tavoitteet. Strategisten tavoitteiden toteutumista seurattaisiin vuosittain ja niitä muutettaisiin tarvittaessa. Strategiset tavoitteet olisivat pohjana kaikelle muulle hyvinvointialueiden valtakunnalliselle ohjaukselle.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen ohjauksen tukeminen. Sisäministeriön yhteyteen perustettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi pelastustoimen toteutumisen seuranta ja arviointi sekä pelastustoimen kansallisen ohjauksen tukeminen. Valtionvarainministeriön yhteyteen perustettaisiin hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi hyvinvointialueiden itsehallinnon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä hyvinvointitaloudentalouden finanssipoliittisen ohjauksen tukeminen.

Neuvottelukuntien jäseninä olisivat hyvinvointialueet ja  ohjaavat ministeriöt.
Hyvinvointialueiden ohjauksessa käytettäisiin yhteistä tietopohjaa. Se muodostuisi alueen väestöä, taloutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevista tiedoista. Sote-järjestämislaissa, pelastustoimen järjestämislaissa ja hyvinvointialueesta annettavassa laissa säädettäisiin hyvinvointialueen, Valviran, aluehallintovirastojen, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä ohjaavien ministeriöiden tähän liittyvistä tiedontuotanto- ja hyödyntämisvelvollisuuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö kävisivät vuosittain kunkin hyvinvointialueen kanssa neuvottelut, joissa seurattaisiin, arvioitaisiin ja ohjattaisiin hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä. Neuvottelut tarjoaisivat tietoa myös valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmisteluun ja seurantaan ja varmistaisivat osaltaan julkisen talouden tavoitteiden toteutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoisi neuvotteluja. Vuotuisten neuvottelujen ja muun hyvinvointialueiden valtakunnallisen ohjauksen tavoitteena olisi vuorovaikutteinen ja jatkuvaluonteinen ohjausprosessi.

Osana hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjausta ministeriöt ohjaisivat myös hyvinvointialueiden investointeja. Valtioneuvosto päättäisi valtiovarainministeriön esityksestä hyvinvointialueen tilikausittaisesta valtuudesta ottaa pitkäaikaista lainaa investointien rahoittamiseksi.  Sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö hyväksyisivät laissa säädettyjen kriteerien perusteella tilikausittain kunkin hyvinvointialueen investointisuunnitelman, joka sisältäisi tiedot suunnitelluista investoinneista, niiden rahoituksesta sekä pitkävaikutteisten hyödykkeiden luovutuksista. Investointisuunnitelman hyväksymisessä otettaisiin huomioon valtioneuvoston päätös hyvinvointialueen lainanottovaltuudesta. Investointisuunnitelmaa ja sen hyväksymismenettelyä koskevan sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että hyvinvointialue suunnittelisi investoinnit taloudellisesti kestävästi siten, että niihin käytettävissä oleva rahoitus riittäisi. Lisäksi tarkoituksena olisi varmistaa, että eri hyvinvointialueiden laajoja investointeja koskevat hankkeet suunniteltaisiin valtakunnallisten strategisten tavoitteiden mukaisesti ja kustannusvaikuttavasti huomioiden muiden hyvinvointialueiden vastaavat suunnitelmat. 

Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden olisi laadittava yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen toteutumista seurattaisiin ja arvioitaisiin vuosittain ohjaavien ministeriöiden ja yhteistyöalueen välisissä neuvotteluissa. Sopimusta muutettaisiin tarvittaessa. Lisäksi säädettäisiin kaksikielisten hyvinvointialueiden velvollisuudesta sopia yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisessa. Valtioneuvostolla olisi sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä tietyissä laissa rajatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvissä väittämättömissä tilanteissa oikeus päättää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen sekä kaksikielisten hyvinvointialueidenyhteistyösopimuksen sisällöstä. Näin olisi myös, jos hyvinvointialueet eivät pääsisi yhteisymmärrykseen sopimuksen sisällöstä.


Monituottajuus olisi edelleen mahdollista lainsäädännön reunaehdot huomioiden. Yksityisiltä palveluntuottajilta voitaisiin hankkia kaikkia palveluja, joiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty. Palvelujen tuottamisessa voidaan käyttää edelleen myös palveluseteliä. Palvelusetelilaki on tarkoitus uudistaa jatkossa erikseen. 

Hyvinvointialue voisi hankkia asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelujen hankkiminen olisi tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.
Hyvinvointialueen yhtiöt rinnastuvat sote-järjestämislaissa yksityisiin palveluntuottajiin tuottaessaan hyvinvointialueelle palveluja. Julkisomisteinen yhtiö ei ole rinnastettavissa viranomaistoimijaan. 

Ostopalveluna hankittavien palvelujen olisi oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta.

Ostopalveluna ei saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä, julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja (jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä), sosiaalityötä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä eikä ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä. Yksityisen palveluntuottajan palveluissa voidaan käyttää julkista valtaa, jos siitä on säädetty lailla erikseen (esim. lastensuojelulaissa ja kehitysvammalaissa säädetään rajoitustoimenpiteiden käytöstä). 

Hyvinvointialueen palveluissa voitaisiin käyttää yksityiseltä palveluntuottajalta hankittua työvoimaa tai vuokratyövoimaa ostopalvelujen hankkimista vastaavin edellytyksin. Myös terveydenhuollon ympärivuorokautisessa päivystyksessä voitaisiin käyttää hankittua tai vuokrattua työvoimaa täydentävästi. Laajempi hankitun/vuokratun työvoiman käyttö ympärivuorokautisessa päivystyksessä olisi sallittua tilapäisesti tai henkilöstön saatavuusongelmissa.

Sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa sosiaalipalvelun antamisesta ei voi antaa yksityisen palveluntuottajan tai siltä hankitun taikka vuokratun henkilöstön tehtäväksi. Ostopalveluna annettavassa perusterveydenhuollossa ja sen yhteydessä toteutettavissa erikoissairaanhoidon palveluissa, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita, voitaisiin sen sijaan tehdä hoidon tarpeen arviointia ja hoitoratkaisuja. Työvoimaksi hankittu/vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi edellä todetun lisäksi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisuja myös ympärivuorokautisessa päivystyksessä sekä hoidettaessa erikoissairaanhoitoon otettua potilasta.

Lähetteen erikoissairaanhoitoon voisi edelleen laatia jokainen lääkäri tai hammaslääkäri. Lähetteen saaneen potilaan erikoissairaanhoitoon ottamisesta päättäisi pääsääntöisesti virkasuhteessa oleva lääkäri tai hammaslääkäri. Työvoimaksi hankittu/vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi päättää potilaan ottamisesta erikoissairaanhoitoon, jos hoidon kiireellisyys tai muu hoidon saatavuuteen liittyvä painava syy sitä edellyttää.


Kuntayhtymissä on tehty hyvää kehittämistyötä ja edetty monilta osin jo sote-uudistuksen tavoitteiden suuntaisesti. Sote-uudistuksen edetessä kukin hyvinvointialue tekisi omat organisointiin ja palvelutuotannon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät ratkaisunsa tulevan lainsäädännön mahdollistamissa puitteissa. Kuntayhtymissä jo tehtyä työtä pystyttäisiin hyödyntämään, kun palvelut siirtyisivät hyvinvointialueiden vastuulle.


Hyvinvointialueen olisi varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja yhteistyöalueensa muiden hyvinvointialueiden kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä ohjaisi sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti yhteistyöalueellaan.

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä hyvinvointialueella ja HUS-yhtymässä tulisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus, jonka tehtävänä olisi muodostaa yhteistyöalueensa tilannekuvaa ja jakaa sitä valtakunnallisen tilannekuvan muodostamiseksi ja yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden käyttöön.


Järjestämisvastuun siirtohetkellä voimassaolevat kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalvelusopimukset siirtyisivät hyvinvointialueille. Uudistuksen voimaanpanolaissa säädettäisiin eräiden siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalvelusopimusten mitättömyydestä tai irtisanomisesta. Ulkoistamissopimusten mitättömyys koskisi sopimuksia ja ehtoja, joissa on sovittu ostopalvelujen ulkopuolelle nimenomaisesti lailla rajatuista tehtävistä, joita ovat muun muassa julkisen vallan käyttö (, ellei siitä ole erikseen lailla säädetty), sosiaalityö ja sosiaalipäivystys. Mitättömyys koskisi myös sopimuksia ja ehtoja, joissa on sovittu järjestämisvastuun toteuttamisesta siten, että on ilmeistä, ettei hyvinvointialue tosiasiallisesti vastaa palvelujen järjestämisestä. 

Irtisanomismahdollisuus koskisi sopimuksia, joissa on sovittu järjestämisvastuuseen kuuluvista asioista vastoin lakia muutoin kuin ilmeisesti, tai jotka eivät turvaa hyvinvointialueelle riittävää omaa palvelutuotantoa. Hyvinvointialueella olisi irtisanomismahdollisuuden käyttöä koskeva harkintavalta kokonaisarvionsa perusteella. Irtisanomisessa olisi noudatettava suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatetta.

Mitättömiä ja irtisanottavia sopimuksia sovellettaisiin kolmen vuoden siirtymäajan ajan. Lisäksi hyvinvointialueilla olisi mahdollisuus pidentää siirtymäaikaa irtisanottavien sopimuksien osalta kahdella vuodella, jos palvelujen saatavuus muutoin vaarantuisi. Hyvinvointialueen olisi ennen sopimuksen mitättömyyden toteamista tai irtisanomista koskevan päätöksen tekemistä neuvoteltava ostopalvelusopimuksen sopimusosapuolen kanssa. Hyvinvointialueen olisi mitättömyyden osalta todettava ja irtisanomisen osalta päätettävä sopimuksen tai sen ehdon mitättömyydestä ja irtisanomisesta. Muutoksenhaku tapahtuisi hallintoriita-asiana.


Hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu aluevaltuusto. Sen keskeisenä tehtävänä olisi päättää muun muassa hyvinvointialueen hyvinvointialuestrategiasta ja palvelujen järjestämisestä sekä talousarviosta.

Hyvinvointialueen asukkailla olisi äänioikeus aluevaaleissa, joissa valittaisiin aluevaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän vähimmäismäärä määräytyisi alueen asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset aluevaalit olisivat alkuvuonna 2022. Jatkossa vaalit olisivat todennäköisesti samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.

Muita hyvinvointialueen lakisääteisiä toimielimiä olisivat hyvinvointialuehallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin hyvinvointialueella olisi saamen kielen lautakunta.
 


Sote-uudistuksessa säädettäisiin nykyistä tarkemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen järjestäjän roolista sekä vastuista ja velvoitteista. Hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen sisältyisi vastuu asukkaan oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta; tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä; tuottamistavoista sekä tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta.

Hyvinvointialue voisi hoitaa tehtävät itse, sopia järjestämisvastuun siirtämisestä joidenkin tehtävien osalta toiselle hyvinvointialueelle tai joidenkin tehtävien järjestäminen voitaisiin koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle. Hyvinvointialue voisi järjestää palveluja toisen hyvinvointialueen alueella vain, jos se toimii yhteistyössä tai -toiminnassa kyseisen hyvinvointialueen kanssa. 

Hyvinvointialueella olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistehtävästään. Hyvinvointialueella olisi oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä riittävä oma palvelutuotanto. Häiriö- ja poikkeustilanteissa hyvinvointialueen tulisi voida turvata palvelut oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Hyvinvointialueen oman palveluntuotannon osalta ei edellytettäisi ylikapasiteetin ylläpitoa.

Pelastustoimessa hyvinvointialueen palvelutason tulisi vastata kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia ja muita uhkia. Palvelutasoa määriteltäessä olisi otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa ja niihin varautuminen. Pelastustoimen palvelut olisi suunniteltava ja toteutettava siten, että ne voitaisiin hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voitaisiin suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.


Palvelujen hankintamenettelyyn sovelletaan hankintalakia, jota järjestämislaki täydentäisi. 

Yksityisen palveluntuottajan olisi täytettävä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa säädetyt edellytykset. Yksityisellä palveluntuottajalla olisi oltava hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisen palveluntuottajan on oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Yksityisen palveluntuottajan olisi nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. Yksityisen palveluntuottajan mahdollisen aikaisemman toiminnan asiakas- tai potilasturvallisuuspuutteet ja varallisuusperusteiset vaatimukset huomioitaisiin viimeiseltä kolmelta vuodelta. 

Yksityinen palveluntuottaja voisi hankkia alihankintana omaa toimintaansa täydentäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tai omaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöään täydentävää työvoimaa. Alihankintana voitaisiin hankkia esimerkiksi eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamia palveluja tai työvoimaa. Alihankintojen edelleen ketjutus ei olisi sallittua.

Hyvinvointialue valvoisi yksityistä palveluntuottajaa ja tämän alihankkijaa. Yksityinen palveluntuottaja valvoisi myös osaltaan alihankkijoitaan. 


Kysymyksiä ja vastauksia rahoituksesta, verotuksesta ja omaisuudesta

Kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät ja kustannukset, joihin sisältyvät myös muun muassa suunnitelman mukaiset poistot ja arvonalentumiset. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä ja kustannuksista kuntiin jäävät kuitenkin ympäristöterveydenhuolto ja rahoitusosuus työmarkkinatuesta. 

Tuloista siirretään ns. sote-perusteiset osat peruspalvelujen valtionosuudesta (n. 70 %), veroperustemuutoksista johtuvien veromenetysten korvauksista 70 prosentin osuus, kolmasosa kuntien yhteisövero-osuudesta sekä n. 13,26 prosenttiyksikköä kunnallisverosta. 

Kustannusten ja tulojen siirrot ovat koko maan tasolla yhtä suuret, mutta kuntakohtaisesti ne voivat poiketa lähtökohtaisesti merkittävästi toisistaan. Eroja rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään sisällytettävillä tasausjärjestelyillä.

Lopullisesti siirtyvät kustannukset ja tulot määritetään uudistusta edeltävän vuoden poikkileikkaustilanteen mukaisesti. Kustannusten osalta tietoina käytetään kuitenkin kahden edellisen vuoden kuntakohtaista keskiarvotietoa skaalattuna viimeisen vuoden koko maan tasoon.


Tulojen siirto tehdään kaikkien kuntien kannalta samoilla periaatteilla. Kunnallisverotulon osalta painopistettä siirretään valtionverotuksen puolelle ja valtion verotus ei voi poiketa alueellisesti. 

Jos kunnallisveroa siirrettäisiin kustannuksia vastaavasti, joidenkin kuntien osalta kunnallisvero tulisi siirtää kokonaisuudessaan hyvinvointialueiden rahoitukseen. Kunnittain eri suuruinen siirto johtaisi myös kuntalaisten verorasituksen merkittäviin muutoksiin.


Ilman muutosten rajoittamista kuntakohtaiset muutokset olisivat huomattavia. Varsinaisissa valtionosuusjärjestelmän uudistuksissa muutoksia ei yleensä rajoiteta pysyvästi, mutta koska kyseessä on nyt pääosin hallinnollinen uudistus, muutokset on perusteltua rajoittaa varsin kohtuullisiksi. +/- 60 euron asukaskohtainen enimmäismuutos tarkoittaa kunnallisveroprosentin tuottoon suhteutettuna enintään n. +/- 0,5 prosenttiyksikön muutospainetta.

Muutosta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista rajoittaa esimerkiksi nollaan, koska se korostaisi liikaa poikkileikkaustilanteen mukaista muutosta ja jäädyttäisi kuntien tilanteen toistaiseksi pysyvänä tasauksena. Lisäksi tasauselementtien osuus muusta rahoituksen on jo joidenkin kuntien osalta varsin suuri ja sen kasvattaminen edelleen mm. hankaloittaisi seuraavia valtionosuusuudistuksia. 

Valtionosuuskriteereihin on tehty myös eräitä tarpeellisia tarkistuksia ja niiden muutosvaikutukset voisivat kumoutua mikäli tasapainon muutos rajattaisiin nollaan. Tästä esimerkkinä syrjäisyysluvun laskennan muuttaminen tiestön huomioivaksi nykyisen nk. linnunteitse tehtävän laskennan sijaan.


Kuntatalous on usean eri tekijän summa ja kokonaisuus, johon vaikuttavat oleellisesti mm. demografinen ja elinkeinoelämän kehitys. 

Sote-uudistuksen myötä kuntien vastuulta poistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin liittyvät kasvupaineet, joskin toisaalta talouden tasapainottamiskeinot ovat rajallisemmat kuin nykyisin. 

Tilanne voi olla jatkossa yhä haastavampi, jos kunnan talous on jo ennestään heikko. Talouden liikkumavaraa taas lisää se, että puolet pienempään budjettiin nähden yhden kunnallisveroprosentin tuotto säilyy ennallaan tai jopa hieman kasvaa.

Sote-uudistuksen suora vaikutus nettotulorahoitukseen on poikkileikkaustilanteeseen nähden enintään +/- 60 euroa asukasta kohden. Tämä enimmäismuutos realisoituu kuitenkin vasta viiden vuoden siirtymäkauden lopussa, jolloin kunnan tulot ja kustannukset ovat tosiasiassa eri tasolla kuin soten voimaantuloa (järjestämistehtävän siirtoa) edeltävän vuoden poikkileikkaustilanteessa. Toistaiseksi oletuksena on, että sote-järjestämistehtävä siirtyy hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta, joten poikkileikkaustilanteella tarkoitetaan tässä vuoden 2022 tilannetta.

Nettotulorahoitus eli vuosikate kertoo sen, paljonko kunnalle jää jäljelle rahoitusta investointeihin, lainojen hoitoon ja sijoituksiin juoksevien menojen kattamisen jälkeen.


Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Valtion rahoitus koko maan tasolla kullekin varainhoitovuodelle perustuu hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin, jota korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeen arvioitu kasvu otetaan huomioon etukäteen sosiaalimenojen analyysimallin (nk. some-mallin) laskennalliseen arvioon perustuen 80 prosenttisesti. Rajoitusta ei sovelleta uudistuksen kahtena ensimmäisenä vuonna. 

Rahoituksen tarkistuksessa otetaan myös huomioon hyvinvointialueiden mahdolliset uudet tehtävät. Tämän lisäksi hyvinvointialueiden rahoituksen taso tarkistetaan jälkikäteen siten, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista. Siirtymäkauden kustannuksia varten some-mallin kautta muodostettuun palvelutarvearvioon lisätään 0,2 prosenttiyksikköä vuosina 2023–2029.

Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan hyvinvointialueille laskennallisten kriteerien perusteella. Yleiskatteinen rahoitus määräytyy suurelta osin hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden kautta. Tämän lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta. 

Hyvinvointialalueella on oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen. 

Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta uudistuksen voimaantullessa, mutta alueiden verotusoikeutta selvitetään. 


Hyvinvointialueiden rahoituksen pohjan muodostavat kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kustannukset. Ensi vaiheessa hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta. 

Uudistuksen voimaantulovuonna siirrytään suoraan täysimääräiseen laskennalliseen rahoitusmalliin, jolloin tarvetekijöiden muutos otetaan heti huomioon täysimääräisesti. Palvelutarpeen arvioitu kasvu huomioidaan kahtena ensimmäisenä vuotena täysimääräisesti ja vuosina 2023–2029 some-mallin mukaiseen palvelutarvearvioon lisätään 0,2 prosenttiyksikköä. 

Siirtymävaiheessa muutosta kunnilta siirtyvien kustannusten ja hyvinvointialueiden laskennallisen rahoituksen välillä tasataan siirtymätasauksella, joka huomioi laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja hyvinvointialueen kuntien toteutuneiden kustannusten välisen erotuksen.

Siirtymätasausta maksetaan portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta tasataan maksimissaan +200 ja -100 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksettaisiin toistaiseksi pysyvänä siirtymätasauksena.

Hyvinvointialueille maksetaan osa tammikuun 2023 yleiskatteisesta rahoituksesta ennakollisesti jo vuoden 2022 joulukuussa. Hyvinvointialueille syntyviä mahdollisia tilapäisiä ja pysyviä muutoskustannuksia sekä niiden huomioimista rahoituspohjassa tarkastellaan jatkovalmistelun yhteydessä.


Hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus perustuu valtaosin alueen asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin, ja siten rahoituksesta valtaosa on tarveperusteista. 

Hyvinvointialueiden suurimpana rahoituskriteerinä on THL:n tutkimukseen perustuva sote-palvelutarvekerroin, jonka perusteella määräytyy noin 80 prosenttia hyvinvointialueiden yleiskatteisesta rahoituksesta. Rahoitus huomioi näin erot maakuntien ikärakenteessa, sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä. Asukasperusteisuuden kautta myönnetään noin 14,6 prosenttia rahoituksesta. 

Noin 4 prosenttia rahoituksesta määräytyy hyvinvointialueiden olosuhteita kuvaavien tekijöiden perusteella. Näitä ovat vieraskielisten, ruotsinkielisten, saamenkielisten (saamelaisten kotiseutualueen kunnissa asuvat) ja saaristossa asuvien asukkaiden lukumäärä sekä hyvinvointialueen asukastiheys. 

Lisäksi rahoituskriteerinä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (hyte-kerroin), joka sisältää erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuvaavia indikaattoreita.

Laskennallisen rahoituksen kriteerit huomioivat paitsi hyvinvointialueiden erot palvelutarpeessa myös muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä mahdollisimman laajasti. 

Rahoituksen muutosta nykytilaan verrattuna selittää suurelta osin se, miten kunnat ovat nykyisin rahoittaneet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut suhteessa hyvinvointialueen väestön laskennallisiin tarpeisiin. Jos hyvinvointialueen kuntien toteutuneet kustannukset alittavat hyvinvointialueen väestön laskennallisen palvelutarpeen, alue saa enemmän rahaa kuin nykyisin. Vastaavasti, jos hyvinvointialueen kuntien toteutuneet kustannukset ylittävät väestön laskennallisen palvelutarpeen, alue saa vähemmän rahaa kuin nykyisin.


Ansiotuloverotuksen muutokset pyritään toteuttamaan siten, että niillä on mahdollisimman vähän vaikutusta verovelvollisten verotuksen tasoon. 

Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan tämän hetkisen arvion mukaan 13,26 prosenttiyksiköllä ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Valtionverotuksen kiristäminen toteutetaan muuttamalla tuloveroasteikkoa sekä useita eri ansiotuloverotuksen vähennysten parametreja. Samalla valtion- ja kunnallisverotuksen veropohjat yhdistetään. Tämä tarkoittaa sitä, että tulosta tehtävät vähennykset myönnetään jatkossa samoin perustein ja saman suuruisena sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa.

Kaikki ansiotuloverotuksen muutokset muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on, että uudistus on verotuottojen kokonaismäärän ja verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraali. Tämän hetkisen arvion mukaan verotusta on kevennettävä noin 195 miljoonalla eurolla, jotta verotus ei kiristyisi uudistuksen voimaantullessa. 


Hyvinvointialueella on oltava hallinnassaan järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi tarvittava omaisuus, jotta palvelujen järjestäminen on mahdollista tehtävien siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille. 

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyvät hyvinvointialueille varoineen ja velkoineen suoraan lain nojalla. Tämä koskee myös sairaanhoitopiirejä, joilla on alueen perusterveydenhuollon tehtäviä. 

Kuntien ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä alueen pelastustoimea hoitavien kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset sekä siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyvät hyvinvointialueille. 

Kuntien omistukseen jäävät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat, jotka hyvinvointialue vuokraa vähintään kolmen vuoden siirtymäajaksi. Hyvinvointialue voi myös pidentää sopimuksen voimassaoloa vuodella. Siirtymäajan vuokrasta säädetään tarkemmin asetuksella. 


Omaisuussiirroista ei makseta korvausta kunnille eikä kuntayhtymille. Kuntayhtymäosuuksien, irtaimiston ja lomapalkkavelan poistuminen kunnan taseesta katetaan ilman tulosvaikutusta kirjanpidollisesti kunnan peruspääomaa muuttamalla.  

Kunta on oikeutettu korvaukseen sellaisista omaisuusjärjestelyistä aiheutuvista välittömistä kustannuksista, joiden syntymiseen kunta ei ole voinut omilla toimillaan vaikuttaa ja joiden seurauksena kunnan taloudellinen itsemääräämisoikeus vaarantuu. Tällaisia voi syntyä esimerkiksi siirtymäajan jälkeen tarpeettomiksi jäävistä kuntien omistamista toimitiloista. Korvausta on mahdollista myöntää hakemuksen perusteella. Tilannetta arvioidaan kunnallisveroprosentin laskennallisen korotustarpeen avulla.


Kysymyksiä ja vastauksia Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmasta

Marinin hallituksen sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Näin palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Kehittämistyö tapahtuu pääosin alueellisissa hankkeissa, jotka rahoitetaan valtionavustuksin.

Ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmisten tarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan, jotta asiakkaan tilanne voidaan arvioida kokonaisuutena.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta ihmiset saavat tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla. Siellä tarjotaan sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaisten palveluita ja erityistason konsultaatioita sekä hyödynnetään digitaalisten palveluluiden mahdollisuuksia. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa työskentelee sosiaalityön, sosiaalihuollon, lääketieteen, hammaslääketieteen ja hoitotyön ammattilaisia sekä eri alojen erityistyöntekijöitä kuten psykologeja, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja ja puheterapeutteja. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat toistensa vahvat kumppanit. Sen lisäksi tarvitaan yhteistyötä ja integrointia myös erityistason sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaistahojen ja hallintokuntien kanssa, kuten KELA:n, sivistystoimen, pelastustoimen ja TE-hallinnon kanssa.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen tarjoamiin palveluihin kuuluu väestön tarpeiden mukaisesti ainakin perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja muun sosiaalihuollon palveluita, kotiin vietäviä palveluita ja sähköisiä palveluita, perustason mielenterveys- ja päihdepalveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvolapalveluita ja muita ehkäiseviä ja jalkautuvia palveluita.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ei tarkoitai yhteistä rakennusta, vaan kussakin maakunnassa sen palvelut ja tilat suunnitellaan vastaamaan ihmisten tarpeisiin.


Sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Tavoitteena on varmistaa, että palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla.

Ohjelmassa on viisi päätavoitetta:

  • Saatavuus – parannetaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta
  • Ennaltaehkäisy – siirretään painotusta raskaista palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön
  • Laatu – kehitetään palvelujen laatua ja vaikuttavuutta
  • Yhteentoimivuus – varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovitus ja liittymäpinnat muihin palveluihin
  • Kustannukset – hillitään kustannusten kasvua, kun muut tavoitteet toteutuvat

Perustason palvelujen vahvistamisella voidaan korjata ongelmia ennen kuin niistä tulee suurempia.

Palvelut eivät aina toimi yhteen, jolloin asiakkaan tilanne ja palvelutarve eivät hahmotu kokonaisuutena.

Varhaisen tuen ja ennalta ehkäisevien sosiaalipalvelujen kustannukset ovat murto-osa korjaavien palvelujen menoista.

Osa ihmisistä joutuu jonottamaan kiireettömään terveydenhoitoon jopa viikkoja. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, kun ongelmiin ei päästä puuttumaan ajoissa.

Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa eri puolilla maata.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa kehitetään perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Niiden yhteensovittaminen ihmisen tarpeita vastaavaksi on ohjelman tärkein tavoite.

Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla. Sosiaalihuollon palveluita tuodaan vahvemmin osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee. Eri alojen ammattilaiset ovat ihmisen tukena.

Palvelujen saatavuus paranee, kun hoitotakuuta kiireettömässä hoidossa kiristetään, sote-ammattilaisten yhteistyötä parannetaan ja toimintatapoja uudistetaan ja ihmisillä on mahdollisuus asioida vastaanotolla myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Sosiaali- ja terveyskeskuksessa kehitetään ja otetaan käyttöön uusia digitaalisia menetelmiä, jotka parantavat avun saatavuutta ja saavutettavuutta.

Uusia digitaalisia menetelmiä voivat käyttää ne asiakkaat ja potilaat, jotka pystyvät palvelemaan itseään omatoimisesti. Silloin ammattihenkilöiden aikaa vapautuu niiden hoitamiseen, jotka tarvitsevat henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa ohjausta.


Käytännössä Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma toteutetaan alueellisissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee ja koordinoi alueellisten hankkeiden toimeenpanoa.

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa ja linjaa ohjelmatyötä.

Ohjelman toimeenpanoa tuetaan myös lainsäädäntöuudistuksilla.


Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että potilas pääsee terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle seitsemän päivän sisällä hoidontarpeen arvioinnista. Seitsemän päivän hoitotakuu koskee kiireetöntä hoitoa. Kiireellisissä tilanteissa potilaan tulee hakeutua päivystykseen.


Kiireettömään hoitoon pääsyä parannetaan esimerkiksi seuraavien toimien avulla:

  • eri ammattilaisten osaamista hyödynnetään paremmin, moniammatillista tiimityöskentelyä lisätään
  • sosiaali- ja terveyskeskukset yhdistävät sosiaalialan ja terveydenhuollon osaajat asiakkaan tueksi
  • ammattilaisten välillä on toimiva työnjako
  • lääkärit pääsevät keskittymään lääketieteellistä osaamista vaativiin asiakkaisiin
  • etävastaanottoja sekä ilta- ja viikonloppuvastaanottoja lisätään
  • digitaalisuutta hyödynnetään tehokkaammin: esim. hoidontarpeen arvio ja hoidon varaus sähköisesti, potilaan itse täytettävät terveyskyselyt ja oma-arviot, lääkityksen seuranta, ketterät yhteydenottotavat
  • erityistason konsultaatiot täydentävät perustasolla
  • uudenlaisten varasuunnitelmien luominen poissaoloja ja kysyntäpiikkejä varten
  • hukkatyön vähentäminen
  • vapaan hoitoonpääsyn toimintamallien kehittäminen, josta esimerkkinä kaikille käyttäjille avoimen ajanvarausjärjestelmän kokeileminen.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) toimeenpanoa jatketaan vuosina 2020–2022 Sanna Marinin hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Ohjelman avulla halutaan vahvistaa erityisesti seuraavia asioita:

  • Perhekeskukset ja lasten, nuorten ja perheiden varhainen tuki arjessa
  • Lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • Lastensuojelun monialaisuus

Näitä kahta ensimmäistä kokonaisuutta tukevat kehittämistoimet toteutetaan osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmaa.