Sivuston termejä ja tietoja päivitetään.

Usein kysytyt kysymykset uudistuksesta

Olemme keränneet tälle sivulle usein esitettyjä kysymyksiä uudistukseen liittyen. Alta löydät kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta kokonaisuutena, tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta sekä rakenneuudistuksesta.

Alueellisten hankkeiden valtionavustushakuihin ja toteutukseen liittyvät kysymykset löytyvät Valmistelu-osiosta.

Kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallituskaudella sote-uudistus muodostuu sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällöllisestä uudistamisesta että rakenteellisesta uudistuksesta. Rakenneuudistusta valmistellaan ja palveluja kehitetään maakuntien alueilla, tähän kehittämistyöhön on mahdollista saada valtion taloudellista tukea.

Sote-uudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään kunnilta maakunnille.

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.


Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on vajaalla 200:lla kunnalla tai kuntayhtymällä. Kuntien resurssit palvelujen järjestämisessä vaihtelevat merkittävästi. Asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu. Väestöryhmien väliset ja alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat edelleen suuret. Tulevaisuudessa ikärakenteen heikentyminen lisää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja kustannuksia.

Tarvitaan vahvemmat järjestäjät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta siten, että asukkaiden oikeus saada palveluja toteutuu yhdenvertaisesti.

Siksi vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on tarkoitus siirtää 21 sote-maakunnalle ja Helsingille. Jatkossa sote-maakunnilla olisi vastuu huolehtia palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta.


Sote-uudistuksessa painopiste on julkisten palvelujen kehittämisessä. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio ja kunnat rahoittavat verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

  • sosiaalihuollon palvelut, kuten sosiaaliohjaus ja sosiaalinen kuntoutus
  • avoterveydenhuollon palvelut (tarkoittaa yleensä terveyskeskuksen vastaanottopalveluja sekä muun muassa ennaltaehkäiseviä neuvolapalveluja)
  • sairaalapalvelut
  • suun terveydenhuolto
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • ikäihmisten asumispalvelut
  • kotihoito

Sote-uudistukseen liittyvät lakiehdotukset sisältävät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen, pelastustoimen järjestämisen, muutokset rahoitus- ja verotuslainsäädäntöön sekä ehdotukset kuntien valtionosuusjärjestelmän muuttamisesta.

Lisäksi valmistellaan lakiehdotukset maakuntien hallinnosta, taloudesta, maakuntajaosta ja -vaaleista, omaisuuden ja henkilöstön siirrosta sekä muut uudistuksen voimaantuloon liittyvät säännökset. Myös monia sisältölakeja tarkennetaan sote-uudistuksen edetessä.


Sote-uudistuksessa on monta isoa kokonaisuutta, joita valmistellaan rinnakkain eri ministeriöissä. Uudistuksen valmistelu käynnistyi syksyllä 2019. Uudistus edellyttää paljon selvitystyötä ja nykytilan kartoittamista.


Alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat itsehallinnolliset alueet eli sote-maakunnat. Sote-maakunnat saavat valtiolta rahoitusta uudistuksen alkuvaiheessa. Rahoituksen määrittämisessä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten väestön määrä ja ikärakenne.

Jokainen sote-maakunta suunnittelee toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja sote-maakunnassa mahdollisesti keskitettävät palvelut vastaamaan väestön tarpeita siten, että perustason palveluiden esteetön saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.


Asiakasmaksuja säädellään lailla ja asetuksilla. Lainsäädännöllä määritellään muun muassa maksujen enimmäismäärät.

Maakunnilla on oikeus periä asiakasmaksuja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiakasmaksulain uudistusta. Uudistuksessa laajennettaisiin maksuttomuutta ja kohtuullistettaisiin maksuja tuomalla muun muassa maksuttomat hoitajavastaanotot perusterveydenhuoltoon.

 


Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta. Keinoina ovat muun muassa työn sisällöllinen kehittäminen ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Lisäksi tutkimustoimintaa tuodaan osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten perustyötä.

Sosiaali- ja terveysalan ja etenkin hoitotyön houkuttelevuutta lisätään parantamalla työssä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätään esimerkiksi kannustamalla työskentelyyn itseohjautuvissa tiimeissä. Lisäksi otetaan käyttöön uusia työkaluja ja järjestelmiä, jotka vähentävät rutiininomaista työtä ja siten parantavat työn mielekkyyttä.


Maakunnat saavat sote-palvelujen järjestämiseen tarvittavan rahoituksen ensin valtiolta. Lisäksi maakunnat voivat periä voimassaolevan lainsäädännön mukaisia asiakas- ja muita käyttömaksuja.

Maakuntien verotusoikeus selvitetään sote-uudistuksen valmistelun edetessä parlamentaarisesti.

Maakuntien väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otetaan huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä. Rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.


Digitalisaatio otetaan huomioon sote-uudistuksen kaikilla osa-alueilla. Digitalisaation avulla mahdollistetaan tiedolla johtaminen, palvelujen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sujuva tiedonkulku.

Vaikuttavat ja yhdenvertaiset sote-palvelut edellyttävät tietoperusteista päätöksentekoa.

Sote-uudistuksen yhteydessä toteutetaan sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelma (Toivo-ohjelma). Toivo-ohjelma on jaettu kahteen hankkeeseen: Virta-hankkeeseen, jonka tavoitteena on maakuntien tiedolla johtamisen kehittäminen sekä Valtava-hankkeeseen, jonka tavoitteena on valtakunnallisen tiedon tuotannon uudistaminen.


Kysymyksiä ja vastauksia rakenneuudistuksesta

Sote-uudistuksessa luodaan uusi hallinnollinen rakenne tukemaan palvelujen järjestämistä.

Sote-uudistuksessa on tarkoitus perustaa 21 sote-maakuntaa, joille kootaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista. Lisäksi Helsingin kaupunki järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon alueellaan. Perustettava HUS-maakuntayhtymä vastaisi tiettyjen erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä Uudellamaalla.


Sote-uudistuksessa on tarkoitus perustaa 21 sote-maakuntaa, joille kootaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista. Uudet sote-maakunnat perustetaan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Voimaanpanolaissa säädetään uusien sote-maakuntien alueena toimivista maakunnista uudistuksen voimaantullessa. Maakuntia on 18, ja niiden alueet vastaavat nykyisiä maakuntia.

Maakuntajako toimii nykyiseen tapaan muiden aluejakojen, kuten maakuntien liittojen toimialueiden sekä valtion aluehallinnon aluejakojen, pohjana.

Uudenmaan maakunnan aluetta lukuun ottamatta kunkin maakunnan alueella toimii sote-maakunta, joka vastaa alueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien järjestämisestä. Uudenmaan maakunnan alueella tehtävien järjestämisestä vastaa perustettavat neljä sote-maakuntaa sekä Helsingin kaupunki.

Sote-maakunnista uudistuksen voimaantullessa säädetään uudistuksen voimaanpanolaissa, ja ne ovat seuraavat:

  1. Varsinais-Suomen sote-maakunta
  2. Satakunnan sote-maakunta
  3. Kanta-Hämeen sote-maakunta
  4. Pirkanmaan sote-maakunta
  5. Päijät-Hämeen sote-maakunta
  6. Kymenlaakson sote-maakunta
  7. Etelä-Karjalan sote-maakunta
  8. Etelä-Savon sote-maakunta
  9. Pohjois-Savon sote-maakunta
  10. Pohjois-Karjalan sote-maakunta
  11. Keski-Suomen sote-maakunta
  12. Etelä-Pohjanmaan sote-maakunta
  13. Pohjanmaan sote-maakunta
  14. Keski-Pohjanmaan sote-maakunta
  15. Pohjois-Pohjanmaan sote-maakunta
  16. Kainuun sote-maakunta
  17. Lapin sote-maakunta
  18. Itä-Uusimaan sote-maakunta
  19. Keski-Uusimaan sote-maakunta
  20. Länsi-Uusimaan sote-maakunta
  21. Vantaa-Keravan sote-maakunta

Sote-maakunnan sekä sen aluejaon pohjana olevan maakunnan alueen muuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi sote-maakuntarakennelaissa. Sote-maakunnan muuttamisella tarkoitetaan sote-maakuntien yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen sote-maakunnan alueella olevaan maakuntaan.

Sote-maakuntaa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa sote-maakunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää sote-maakunnan toimintakykyä tai muutos parantaa sote- maakunnan asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita.

Sote-maakunnan muuttaminen, yhdistäminen tai jakaminen muuttaa maakuntajakoa sote-maakuntien muutosta vastaavasti.

Sote-maakuntarakennelaissa on myös säännöksiä sote-maakunnan hallinnon järjestämisestä sote-maakunnan muutostilanteessa sekä uuden sote-maakunnan hallinnon muodostamisesta.


Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyisi sote-maakunnille.

Sote-maakunnille siirtyisivät myös opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut.

Sekä sosiaali- että terveydenhuollossa että perus- ja erikoistasolla järjestämisvastuu on tarkoitus koota alueittain yhdelle järjestäjälle. Palvelut koottaisiin siten saman päätöksenteon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen. Näin järjestäjällä olisi mahdollisuus toteuttaa palvelut uudenlaisin keinoin tasapainoisena kokonaisuutena.


Kunnilla säilyisi edelleen kuntalain 1 §:n mukaisesti vastuu asukkaidensa hyvinvoinnista. Kunnat vastaisivat kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä myös sote-uudistuksen jälkeen. Myös sote-maakuntien tehtävänä olisi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja niiden tulisi toimia yhteistyössä kuntien kanssa tehtävän hoitamisessa sekä lisäksi tukea kuntia ja tarjota niille asiantuntemusta.

Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kokonaisuutena sote-maakunnille, mutta kunnat voisivat kuitenkin tuottaa sote-palveluja joko oman päätöksensä perusteella ns. lisäpalveluina verorahoituksellaan tai sote-maakunnan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Siltä osin, kuin kunta tuottaisi palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla, sen on pääsääntöisesti yhtiöitettävä toiminta.


Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädettäisiin erillinen laki, jonka mukaan neljällä sote-maakunnalla ja Helsingin kaupungilla olisi järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta ja HUS-maakuntayhtymä järjestäisi sille lailla säädetyt erikoissairaanhoidon tehtävät. Lisäksi HUS-maakuntayhtymälle voitaisiin siirtää tehtäviä HUS-järjestämissopimuksella.

Myös pelastustoimen järjestämisvastuu olisi Uudenmaan sote-maakunnilla ja Helsingin kaupungilla.


Ympäristöterveydenhuolto ei siirtyisi sote-maakunnille. Mahdollista tehtävien siirtoa sote-maakunnille selvitetään myöhemmin monialaisen sote-maakunnan parlamentaarisen valmistelun yhteydessä.

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä tehtiin syksyn 2019 aikana erillisselvitys, jossa tarkasteltiin ympäristöterveydenhuollon järjestämistä nykytilanteen mukaisesti kunnissa tai sen siirtämistä sote- maakuntiin. Selvityksen teki sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Sote-maakuntien olisi tehtävä varautumiseen liittyvää yhteistyötä kuntien ympäristöterveydenhuollon kanssa.


Hallitusohjelman mukaisesti pelastustoimen järjestäminen siirrettäisiin kunnilta sote-maakunnille. Pelastustoimen ja ensihoidon tiivis yhteys ja siitä saatavat hyödyt turvattaisiin uudistuksessa.

Pelastustoimen järjestämisvastuusta säädettäisiin uudessa pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.


Sote-uudistuksessa erityistason palvelujen turvaamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muuta alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostettaisiin viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta.

Alueet pohjautuisivat nykyisiin erityisvastuualueisiin (erva). Aluejaosta säädettäisiin asetuksella laissa säädettyjen reunaehtojen puitteissa siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat sekä HUS-maakuntayhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin.


Sote-maakunnan hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin sote-maakuntalailla. Sote-maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto. Muita lakisääteisiä toimielimiä olisivat sote-maakuntahallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisissä sote-maakunnissa kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin sote-maakunnassa olisi saamen kielen lautakunta.

Maakunnan asukkailla olisi äänioikeus maakuntavaaleissa, joissa valittaisiin sote-maakuntavaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän minimistä säädettäisiin sote-maakuntalaissa ja minimi määräytyisi sote-maakunnan asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset maakuntavaalit olisivat alkuvuodesta 2022. Jatkossa vaalit olisivat yhtä aikaa kuntavaalien kanssa.

Sote-maakuntien hallinnosta ja sote-maakuntavaltuuston tehtävistä säädettäisiin sote-maakuntalaissa. Sote-maakuntavaltuuston keskeisenä tehtävänä olisi päättää mm. sote-maakuntastrategiasta, sote-maakunnan hallintosäännöstä sekä sote-maakunnan talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.


Hallitusohjelman mukaan sote-maakuntien rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen ja siitä säädettäisiin sote-maakuntarahoituslaissa. Sote-maakuntien verotusoikeus selvitetään erikseen parlamentaarisesti.

Sote-maakunnille maksettava rahoitus olisi yleiskatteellista ja laskennallista, ja se perustuisi pääosin tarveperusteisiin kriteereihin. Sote-maakunnat päättäisivät itsehallintonsa nojalla rahoituksen kohdentamisesta. Sote-maakuntien väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otettaisiin huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä.

Rahoituksen olisi turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös kustannusten kasvun hallinta. Tällä turvataan osaltaan julkisen talouden kestävyyttä.


Kysymyksiä ja vastauksia Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmasta

Marinin hallituksen sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Näin palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Kehittämistyö tapahtuu pääosin alueellisissa hankkeissa, jotka rahoitetaan valtionavustuksin.

Ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmisten tarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan, jotta asiakkaan tilanne voidaan arvioida kokonaisuutena.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta ihmiset saavat tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla. Siellä tarjotaan sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaisten palveluita ja erityistason konsultaatioita sekä hyödynnetään digitaalisten palveluluiden mahdollisuuksia. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa työskentelee sosiaalityön, sosiaalihuollon, lääketieteen, hammaslääketieteen ja hoitotyön ammattilaisia sekä eri alojen erityistyöntekijöitä kuten psykologeja, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja ja puheterapeutteja. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat toistensa vahvat kumppanit. Sen lisäksi tarvitaan yhteistyötä ja integrointia myös erityistason sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaistahojen ja hallintokuntien kanssa, kuten KELA:n, sivistystoimen, pelastustoimen ja TE-hallinnon kanssa.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen tarjoamiin palveluihin kuuluu väestön tarpeiden mukaisesti ainakin perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja muun sosiaalihuollon palveluita, kotiin vietäviä palveluita ja sähköisiä palveluita, perustason mielenterveys- ja päihdepalveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvolapalveluita ja muita ehkäiseviä ja jalkautuvia palveluita.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ei tarkoita yhteistä rakennusta, vaan kussakin maakunnassa sen palvelut ja tilat suunnitellaan vastaamaan ihmisten tarpeisiin


Sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Tavoitteena on varmistaa, että palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla.

Ohjelmassa on viisi päätavoitetta:

  • Saatavuus – parannetaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta
  • Ennaltaehkäisy – siirretään painotusta raskaista palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön
  • Laatu – kehitetään palvelujen laatua ja vaikuttavuutta
  • Yhteentoimivuus – varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovitus ja liittymäpinnat muihin palveluihin
  • Kustannukset – hillitään kustannusten kasvua, kun muut tavoitteet toteutuvat

Peruspalvelujen vahvistamisella voidaan korjata ongelmia ennen kuin niistä tulee suurempia.

Palvelut eivät aina toimi yhteen, jolloin asiakkaan tilanne ja palvelutarve eivät hahmotu kokonaisuutena.

Varhaisen tuen ja ennalta ehkäisevien sosiaalipalvelujen kustannukset ovat murto-osa korjaavien palvelujen menoista.

Osa ihmisistä joutuu jonottamaan kiireettömään terveydenhoitoon jopa viikkoja. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, kun ongelmiin ei päästä puuttumaan ajoissa.

Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa eri puolilla maata.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa kehitetään perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Niiden yhteensovittaminen ihmisen tarpeita vastaavaksi on ohjelman tärkein tavoite.

Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla. Sosiaalihuollon palveluita tuodaan vahvemmin osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee. Eri alojen ammattilaiset ovat ihmisen tukena.

Palvelujen saatavuus paranee, kun hoitotakuuta kiireettömässä hoidossa kiristetään, sote-ammattilaisten yhteistyötä parannetaan ja toimintatapoja uudistetaan ja ihmisillä on mahdollisuus asioida vastaanotolla myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Sosiaali- ja terveyskeskuksessa kehitetään ja otetaan käyttöön uusia digitaalisia menetelmiä, jotka parantavat avun saatavuutta ja saavutettavuutta.

Uusia digitaalisia menetelmiä voivat käyttää ne asiakkaat ja potilaat, jotka pystyvät palvelemaan itseään omatoimisesti. Silloin ammattihenkilöiden aikaa vapautuu niiden hoitamiseen, jotka tarvitsevat henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa ohjausta.


Käytännössä Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma toteutetaan alueellisissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee ja koordinoi alueellisten hankkeiden toimeenpanoa.

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa ja linjaa ohjelmatyötä.

Ohjelman toimeenpanoa tuetaan myös lainsäädäntöuudistuksilla.


Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että potilas pääsee terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle seitsemän päivän sisällä hoidontarpeen arvioinnista. Seitsemän päivän hoitotakuu koskee kiireetöntä hoitoa. Kiireellisissä tilanteissa potilaan tulee hakeutua päivystykseen.


Kiireettömään hoitoon pääsyä parannetaan esimerkiksi seuraavien toimien avulla:

  • eri ammattilaisten osaamista hyödynnetään paremmin, moniammatillista tiimityöskentelyä lisätään
  • sosiaali- ja terveyskeskukset yhdistävät sosiaalialan ja terveydenhuollon osaajat asiakkaan tueksi
  • ammattilaisten välillä on toimiva työnjako
  • lääkärit pääsevät keskittymään lääketieteellistä osaamista vaativiin asiakkaisiin
  • etävastaanottoja sekä ilta- ja viikonloppuvastaanottoja lisätään
  • digitaalisuutta hyödynnetään tehokkaammin: esim. hoidontarpeen arvio ja hoidon varaus sähköisesti, potilaan itse täytettävät terveyskyselyt ja oma-arviot, lääkityksen seuranta, ketterät yhteydenottotavat
  • erityistason konsultaatiot täydentävät perustasolla
  • uudenlaisten varasuunnitelmien luominen poissaoloja ja kysyntäpiikkejä varten
  • hukkatyön vähentäminen
  • vapaan hoitoonpääsyn toimintamallien kehittäminen, josta esimerkkinä kaikille käyttäjille avoimen ajanvarausjärjestelmän kokeileminen.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) toimeenpanoa jatketaan vuosina 2020–2022 Sanna Marinin hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Ohjelman avulla halutaan vahvistaa erityisesti seuraavia asioita:

  • Perhekeskukset ja lasten, nuorten ja perheiden varhainen tuki arjessa
  • Lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • Lastensuojelun monialaisuus

Näitä kahta ensimmäistä kokonaisuutta tukevat kehittämistoimet toteutetaan osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmaa.


Sinulla ei ole tarvittavia rooleja tähän portlettiin.