Usein kysytyt kysymykset uudistuksesta

Olemme keränneet tälle sivulle usein esitettyjä kysymyksiä uudistukseen liittyen. Alta löydät kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta kokonaisuutena, tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta sekä rakenneuudistuksesta.

Kysymyksiä ja vastauksia sote-uudistuksesta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallituskaudella sote-uudistus muodostuu sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällöllisestä uudistamisesta että rakenteellisesta uudistuksesta. Rakenneuudistusta valmistellaan ja palveluja kehitetään maakuntien alueilla, tähän kehittämistyöhön on mahdollista saada valtion taloudellista tukea.

Sote-uudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään kunnilta maakunnille.

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.


Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on vajaalla 200:lla kunnalla tai kuntayhtymällä. Kuntien resurssit palvelujen järjestämisessä vaihtelevat merkittävästi. Asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu. Väestöryhmien väliset ja alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat edelleen suuret. Tulevaisuudessa ikärakenteen heikentyminen lisää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja kustannuksia.

Tarvitaan vahvemmat järjestäjät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta siten, että asukkaiden oikeus saada palveluja toteutuu yhdenvertaisesti.

Siksi vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on tarkoitus siirtää 21 sote-maakunnalle ja Helsingille. Jatkossa sote-maakunnilla olisi vastuu huolehtia palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta.


Sote-uudistuksessa painopiste on julkisten palvelujen kehittämisessä. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio ja kunnat rahoittavat verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

  • sosiaalihuollon palvelut, kuten sosiaaliohjaus ja sosiaalinen kuntoutus
  • avoterveydenhuollon palvelut (tarkoittaa yleensä terveyskeskuksen vastaanottopalveluja sekä muun muassa ennaltaehkäiseviä neuvolapalveluja)
  • sairaalapalvelut
  • suun terveydenhuolto
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • ikäihmisten asumispalvelut
  • kotihoito

Sote-uudistukseen liittyvät lakiehdotukset sisältävät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen, pelastustoimen järjestämisen, muutokset rahoitus- ja verotuslainsäädäntöön sekä ehdotukset kuntien valtionosuusjärjestelmän muuttamisesta.

Lisäksi valmistellaan lakiehdotukset maakuntien hallinnosta, taloudesta, maakuntajaosta ja -vaaleista, omaisuuden ja henkilöstön siirrosta sekä muut uudistuksen voimaantuloon liittyvät säännökset. Myös monia sisältölakeja tarkennetaan sote-uudistuksen edetessä.


Sote-uudistuksessa on monta isoa kokonaisuutta, joita valmistellaan rinnakkain eri ministeriöissä. Uudistuksen valmistelu käynnistyi syksyllä 2019. Uudistus edellyttää paljon selvitystyötä ja nykytilan kartoittamista.


Alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat itsehallinnolliset alueet eli sote-maakunnat. Sote-maakunnat saavat valtiolta rahoitusta uudistuksen alkuvaiheessa. Rahoituksen määrittämisessä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten väestön määrä ja ikärakenne.

Jokainen sote-maakunta suunnittelee toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja sote-maakunnassa mahdollisesti keskitettävät palvelut vastaamaan väestön tarpeita siten, että perustason palveluiden esteetön saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.


Asiakasmaksuja säädellään lailla ja asetuksilla. Lainsäädännöllä määritellään muun muassa maksujen enimmäismäärät.

Maakunnilla on oikeus periä asiakasmaksuja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiakasmaksulain uudistusta. Uudistuksessa laajennettaisiin maksuttomuutta ja kohtuullistettaisiin maksuja tuomalla muun muassa maksuttomat hoitajavastaanotot perusterveydenhuoltoon.

 


Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta. Keinoina ovat muun muassa työn sisällöllinen kehittäminen ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Lisäksi tutkimustoimintaa tuodaan osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten perustyötä.

Sosiaali- ja terveysalan ja etenkin hoitotyön houkuttelevuutta lisätään parantamalla työssä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätään esimerkiksi kannustamalla työskentelyyn itseohjautuvissa tiimeissä. Lisäksi otetaan käyttöön uusia työkaluja ja järjestelmiä, jotka vähentävät rutiininomaista työtä ja siten parantavat työn mielekkyyttä.


Maakunnat saavat sote-palvelujen järjestämiseen tarvittavan rahoituksen ensin valtiolta. Lisäksi maakunnat voivat periä voimassaolevan lainsäädännön mukaisia asiakas- ja muita käyttömaksuja.

Maakuntien verotusoikeus selvitetään sote-uudistuksen valmistelun edetessä parlamentaarisesti.

Maakuntien väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otetaan huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä. Rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.


Digitalisaatio otetaan huomioon sote-uudistuksen kaikilla osa-alueilla. Digitalisaation avulla mahdollistetaan tiedolla johtaminen, palvelujen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sujuva tiedonkulku.

Vaikuttavat ja yhdenvertaiset sote-palvelut edellyttävät tietoperusteista päätöksentekoa.

Sote-uudistuksen yhteydessä toteutetaan sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelma (Toivo-ohjelma). Toivo-ohjelma on jaettu kahteen hankkeeseen: Virta-hankkeeseen, jonka tavoitteena on maakuntien tiedolla johtamisen kehittäminen sekä Valtava-hankkeeseen, jonka tavoitteena on valtakunnallisen tiedon tuotannon uudistaminen.


Kysymyksiä ja vastauksia rakenneuudistuksesta

Sote-uudistuksessa luodaan uusi hallinnollinen rakenne tukemaan palvelujen järjestämistä.

Sote-uudistuksessa on tarkoitus perustaa 21 sote-maakuntaa, joille kootaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista. Lisäksi Helsingin kaupunki järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon alueellaan. Perustettava HUS-maakuntayhtymä vastaisi tiettyjen erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä Uudellamaalla.


Sote-uudistuksessa on tarkoitus perustaa 21 sote-maakuntaa, joille kootaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista. Uudet sote-maakunnat perustetaan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Voimaanpanolaissa säädetään uusien sote-maakuntien alueena toimivista maakunnista uudistuksen voimaantullessa. Maakuntia on 18, ja niiden alueet vastaavat nykyisiä maakuntia.

Maakuntajako toimii nykyiseen tapaan muiden aluejakojen, kuten maakuntien liittojen toimialueiden sekä valtion aluehallinnon aluejakojen, pohjana.

Uudenmaan maakunnan aluetta lukuun ottamatta kunkin maakunnan alueella toimii sote-maakunta, joka vastaa alueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien järjestämisestä. Uudenmaan maakunnan alueella tehtävien järjestämisestä vastaa perustettavat neljä sote-maakuntaa sekä Helsingin kaupunki.

Sote-maakunnista uudistuksen voimaantullessa säädetään uudistuksen voimaanpanolaissa, ja ne ovat seuraavat:

  1. Varsinais-Suomen sote-maakunta
  2. Satakunnan sote-maakunta
  3. Kanta-Hämeen sote-maakunta
  4. Pirkanmaan sote-maakunta
  5. Päijät-Hämeen sote-maakunta
  6. Kymenlaakson sote-maakunta
  7. Etelä-Karjalan sote-maakunta
  8. Etelä-Savon sote-maakunta
  9. Pohjois-Savon sote-maakunta
  10. Pohjois-Karjalan sote-maakunta
  11. Keski-Suomen sote-maakunta
  12. Etelä-Pohjanmaan sote-maakunta
  13. Pohjanmaan sote-maakunta
  14. Keski-Pohjanmaan sote-maakunta
  15. Pohjois-Pohjanmaan sote-maakunta
  16. Kainuun sote-maakunta
  17. Lapin sote-maakunta
  18. Itä-Uusimaan sote-maakunta
  19. Keski-Uusimaan sote-maakunta
  20. Länsi-Uusimaan sote-maakunta
  21. Vantaa-Keravan sote-maakunta

Sote-maakunnan sekä sen aluejaon pohjana olevan maakunnan alueen muuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi sote-maakuntarakennelaissa. Sote-maakunnan muuttamisella tarkoitetaan sote-maakuntien yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen sote-maakunnan alueella olevaan maakuntaan.

Sote-maakuntaa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa sote-maakunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää sote-maakunnan toimintakykyä tai muutos parantaa sote- maakunnan asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita.

Sote-maakunnan muuttaminen, yhdistäminen tai jakaminen muuttaa maakuntajakoa sote-maakuntien muutosta vastaavasti.

Sote-maakuntarakennelaissa on myös säännöksiä sote-maakunnan hallinnon järjestämisestä sote-maakunnan muutostilanteessa sekä uuden sote-maakunnan hallinnon muodostamisesta.


Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyisi sote-maakunnille.

Sote-maakunnille siirtyisivät myös opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut.

Sekä sosiaali- että terveydenhuollossa että perus- ja erikoistasolla järjestämisvastuu on tarkoitus koota alueittain yhdelle järjestäjälle. Palvelut koottaisiin siten saman päätöksenteon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen. Näin järjestäjällä olisi mahdollisuus toteuttaa palvelut uudenlaisin keinoin tasapainoisena kokonaisuutena.


Kunnilla säilyisi edelleen kuntalain 1 §:n mukaisesti vastuu asukkaidensa hyvinvoinnista. Kunnat vastaisivat kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä myös sote-uudistuksen jälkeen. Myös sote-maakuntien tehtävänä olisi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja niiden tulisi toimia yhteistyössä kuntien kanssa tehtävän hoitamisessa sekä lisäksi tukea kuntia ja tarjota niille asiantuntemusta.

Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kokonaisuutena sote-maakunnille, mutta kunnat voisivat kuitenkin tuottaa sote-palveluja joko oman päätöksensä perusteella ns. lisäpalveluina verorahoituksellaan tai sote-maakunnan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Siltä osin, kuin kunta tuottaisi palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla, sen on pääsääntöisesti yhtiöitettävä toiminta.


Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädettäisiin erillinen laki, jonka mukaan neljällä sote-maakunnalla ja Helsingin kaupungilla olisi järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta ja HUS-maakuntayhtymä järjestäisi sille lailla säädetyt erikoissairaanhoidon tehtävät. Lisäksi HUS-maakuntayhtymälle voitaisiin siirtää tehtäviä HUS-järjestämissopimuksella.

Myös pelastustoimen järjestämisvastuu olisi Uudenmaan sote-maakunnilla ja Helsingin kaupungilla.


Ympäristöterveydenhuolto ei siirtyisi sote-maakunnille. Mahdollista tehtävien siirtoa sote-maakunnille selvitetään myöhemmin monialaisen sote-maakunnan parlamentaarisen valmistelun yhteydessä.

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä tehtiin syksyn 2019 aikana erillisselvitys, jossa tarkasteltiin ympäristöterveydenhuollon järjestämistä nykytilanteen mukaisesti kunnissa tai sen siirtämistä sote- maakuntiin. Selvityksen teki sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Sote-maakuntien olisi tehtävä varautumiseen liittyvää yhteistyötä kuntien ympäristöterveydenhuollon kanssa.


Hallitusohjelman mukaisesti pelastustoimen järjestäminen siirrettäisiin kunnilta sote-maakunnille. Pelastustoimen ja ensihoidon tiivis yhteys ja siitä saatavat hyödyt turvattaisiin uudistuksessa.

Pelastustoimen järjestämisvastuusta säädettäisiin uudessa pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.


Sote-uudistuksessa erityistason palvelujen turvaamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muuta alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostettaisiin viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta.

Alueet pohjautuisivat nykyisiin erityisvastuualueisiin (erva). Aluejaosta säädettäisiin asetuksella laissa säädettyjen reunaehtojen puitteissa siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat sekä HUS-maakuntayhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin.


Sote-maakunnan hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin sote-maakuntalailla. Sote-maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto. Muita lakisääteisiä toimielimiä olisivat sote-maakuntahallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisissä sote-maakunnissa kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin sote-maakunnassa olisi saamen kielen lautakunta.

Maakunnan asukkailla olisi äänioikeus maakuntavaaleissa, joissa valittaisiin sote-maakuntavaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän minimistä säädettäisiin sote-maakuntalaissa ja minimi määräytyisi sote-maakunnan asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset maakuntavaalit olisivat alkuvuodesta 2022. Jatkossa vaalit olisivat yhtä aikaa kuntavaalien kanssa.

Sote-maakuntien hallinnosta ja sote-maakuntavaltuuston tehtävistä säädettäisiin sote-maakuntalaissa. Sote-maakuntavaltuuston keskeisenä tehtävänä olisi päättää mm. sote-maakuntastrategiasta, sote-maakunnan hallintosäännöstä sekä sote-maakunnan talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.


Hallitusohjelman mukaan sote-maakuntien rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen ja siitä säädettäisiin sote-maakuntarahoituslaissa. Sote-maakuntien verotusoikeus selvitetään erikseen parlamentaarisesti.

Sote-maakunnille maksettava rahoitus olisi yleiskatteellista ja laskennallista, ja se perustuisi pääosin tarveperusteisiin kriteereihin. Sote-maakunnat päättäisivät itsehallintonsa nojalla rahoituksen kohdentamisesta. Sote-maakuntien väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otettaisiin huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä.

Rahoituksen olisi turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös kustannusten kasvun hallinta. Tällä turvataan osaltaan julkisen talouden kestävyyttä.


Kysymyksiä ja vastauksia Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmasta

Marinin hallituksen sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Näin palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Kehittämistyö tapahtuu pääosin alueellisissa hankkeissa, jotka rahoitetaan valtionavustuksin.

Ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmisten tarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan, jotta asiakkaan tilanne voidaan arvioida kokonaisuutena.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta ihmiset saavat tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla. Siellä tarjotaan sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaisten palveluita ja erityistason konsultaatioita sekä hyödynnetään digitaalisten palveluluiden mahdollisuuksia. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa työskentelee sosiaalityön, sosiaalihuollon, lääketieteen, hammaslääketieteen ja hoitotyön ammattilaisia sekä eri alojen erityistyöntekijöitä kuten psykologeja, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja ja puheterapeutteja. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat toistensa vahvat kumppanit. Sen lisäksi tarvitaan yhteistyötä ja integrointia myös erityistason sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaistahojen ja hallintokuntien kanssa, kuten KELA:n, sivistystoimen, pelastustoimen ja TE-hallinnon kanssa.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen tarjoamiin palveluihin kuuluu väestön tarpeiden mukaisesti ainakin perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja muun sosiaalihuollon palveluita, kotiin vietäviä palveluita ja sähköisiä palveluita, perustason mielenterveys- ja päihdepalveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvolapalveluita ja muita ehkäiseviä ja jalkautuvia palveluita.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ei tarkoita yhteistä rakennusta, vaan kussakin maakunnassa sen palvelut ja tilat suunnitellaan vastaamaan ihmisten tarpeisiin


Sote-uudistuksessa perustason palveluja vahvistetaan ja painopistettä siirretään ehkäisevään työhön. Tavoitteena on varmistaa, että palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla.

Ohjelmassa on viisi päätavoitetta:

  • Saatavuus – parannetaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta
  • Ennaltaehkäisy – siirretään painotusta raskaista palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön
  • Laatu – kehitetään palvelujen laatua ja vaikuttavuutta
  • Yhteentoimivuus – varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovitus ja liittymäpinnat muihin palveluihin
  • Kustannukset – hillitään kustannusten kasvua, kun muut tavoitteet toteutuvat

Peruspalvelujen vahvistamisella voidaan korjata ongelmia ennen kuin niistä tulee suurempia.

Palvelut eivät aina toimi yhteen, jolloin asiakkaan tilanne ja palvelutarve eivät hahmotu kokonaisuutena.

Varhaisen tuen ja ennalta ehkäisevien sosiaalipalvelujen kustannukset ovat murto-osa korjaavien palvelujen menoista.

Osa ihmisistä joutuu jonottamaan kiireettömään terveydenhoitoon jopa viikkoja. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, kun ongelmiin ei päästä puuttumaan ajoissa.

Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa eri puolilla maata.


Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa kehitetään perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Niiden yhteensovittaminen ihmisen tarpeita vastaavaksi on ohjelman tärkein tavoite.

Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla. Sosiaalihuollon palveluita tuodaan vahvemmin osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta. Palvelujen painopistettä siirretään perustasolle ja ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenee. Eri alojen ammattilaiset ovat ihmisen tukena.

Palvelujen saatavuus paranee, kun hoitotakuuta kiireettömässä hoidossa kiristetään, sote-ammattilaisten yhteistyötä parannetaan ja toimintatapoja uudistetaan ja ihmisillä on mahdollisuus asioida vastaanotolla myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Sosiaali- ja terveyskeskuksessa kehitetään ja otetaan käyttöön uusia digitaalisia menetelmiä, jotka parantavat avun saatavuutta ja saavutettavuutta.

Uusia digitaalisia menetelmiä voivat käyttää ne asiakkaat ja potilaat, jotka pystyvät palvelemaan itseään omatoimisesti. Silloin ammattihenkilöiden aikaa vapautuu niiden hoitamiseen, jotka tarvitsevat henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa ohjausta.


Käytännössä Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma toteutetaan alueellisissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee ja koordinoi alueellisten hankkeiden toimeenpanoa.

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa ja linjaa ohjelmatyötä.

Ohjelman toimeenpanoa tuetaan myös lainsäädäntöuudistuksilla.


Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että potilas pääsee terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle seitsemän päivän sisällä hoidontarpeen arvioinnista. Seitsemän päivän hoitotakuu koskee kiireetöntä hoitoa. Kiireellisissä tilanteissa potilaan tulee hakeutua päivystykseen.


Kiireettömään hoitoon pääsyä parannetaan esimerkiksi seuraavien toimien avulla:

  • eri ammattilaisten osaamista hyödynnetään paremmin, moniammatillista tiimityöskentelyä lisätään
  • sosiaali- ja terveyskeskukset yhdistävät sosiaalialan ja terveydenhuollon osaajat asiakkaan tueksi
  • ammattilaisten välillä on toimiva työnjako
  • lääkärit pääsevät keskittymään lääketieteellistä osaamista vaativiin asiakkaisiin
  • etävastaanottoja sekä ilta- ja viikonloppuvastaanottoja lisätään
  • digitaalisuutta hyödynnetään tehokkaammin: esim. hoidontarpeen arvio ja hoidon varaus sähköisesti, potilaan itse täytettävät terveyskyselyt ja oma-arviot, lääkityksen seuranta, ketterät yhteydenottotavat
  • erityistason konsultaatiot täydentävät perustasolla
  • uudenlaisten varasuunnitelmien luominen poissaoloja ja kysyntäpiikkejä varten
  • hukkatyön vähentäminen
  • vapaan hoitoonpääsyn toimintamallien kehittäminen, josta esimerkkinä kaikille käyttäjille avoimen ajanvarausjärjestelmän kokeileminen.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) toimeenpanoa jatketaan vuosina 2020–2022 Sanna Marinin hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Ohjelman avulla halutaan vahvistaa erityisesti seuraavia asioita:

  • Perhekeskukset ja lasten, nuorten ja perheiden varhainen tuki arjessa
  • Lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • Lastensuojelun monialaisuus

Näitä kahta ensimmäistä kokonaisuutta tukevat kehittämistoimet toteutetaan osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmaa.


Kysymyksiä ja vastauksia lausuntokierroksesta

Sote-maakunnat olisivat kokonaan uusia julkisen hallinnon viranomaisia. Tämä edellyttää uutta lainsäädäntöä muun muassa sote-maakuntien perustamisesta ja aluejaosta, hallinnon ja talouden hoidosta sekä niiden tarkastuksesta, tehtävistä, rahoituksesta, henkilöstön asemasta, verotuksesta sekä yleishallintolakien soveltamisesta


Sote-maakuntalaissa säädettäisiin alueen asukkaiden oikeuksista osallistua ja vaikuttaa sote-maakunnan toimintaan. Äänioikeuden lisäksi sote-maakunnan asukkailla olisi äänestysoikeus sote-maakunnan kansanäänestyksissä. Asukkailla ja palvelujen käyttäjällä olisi lisäksi oikeus osallistua ja vaikuttaa sote-maakunnan toimintaan muun muassa tekemällä aloitteita.

Sote-maakuntavaltuuston tehtävänä olisi vastata siitä, että asukkailla olisi käytössään monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voitaisiin edistää esimerkiksi järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja sekä ottamalla asukkaita mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Sote-maakuntahallituksen tulisi lisäksi asettaa sote-maakunnan vaikuttamistoimielimet eri väestöryhmien vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi. Sote-maakunnan tulisi myös turvata asukkaiden, palvelujen käyttäjien, järjestöjen ja muiden yhteisöjen riittävä tiedonsaanti sen toiminnasta.

Sote-maakuntavaltuuston lisäksi sote-maakunnassa tulisi olla sote-maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta sekä kaksikielisissä sote-maakunnissa kansalliskielilautakunta sekä Lapin sote-maakunnassa saamen kielen lautakunta. Muut toimielimet olisivat sote-maakunnan päätettävissä.


Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut siirrettäisiin sote-maakuntien tehtäväksi. Laissa säädettäisiin opiskeluhuollon palvelujen tuottamisesta lähipalveluina.


Valtioneuvosto vahvistaisi nelivuotiskausittain sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen valtakunnalliset strategiset tavoitteet. Tavoitteissa huomioitaisiin valtioneuvoston julkiselle taloudelle asettamat tavoitteet. Strategisten tavoitteiden toteutumista seurattaisiin vuosittain ja niitä muutettaisiin tarvittaessa. Strategiset tavoitteet olisivat pohjana kaikella muulle sote-maakuntien valtakunnalliselle ohjaukselle.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen ohjauksen tukeminen. Sisäministeriön yhteyteen perustettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi pelastustoimen toteutumisen seuranta ja arviointi sekä pelastustoimen kansallisen ohjauksen tukeminen. Valtionvarainministeriön yhteyteen perustettaisiin sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi sote-maakuntien itsehallinnon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä sote-maakuntatalouden finanssipoliittisen ohjauksen tukeminen. Neuvottelukuntien jäseninä olisivat sote-maakunnat sekä ohjaavat ministeriöt.

Sote-maakuntien ohjauksessa käytettäisiin yhteistä tietopohjaa. Se muodostuisi sote-maakunnan väestöä, taloutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevista tiedoista. Sote-järjestämislaissa, pelastustoimen järjestämislaissa sekä sote-maakuntalaissa säädettäisiin sote-maakuntien, aluehallintovirastojen, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä ohjaavien ministeriöiden tähän liittyvistä tiedontuotanto- ja hyödyntämisvelvollisuuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö kävisivät vuosittain kunkin sote-maakunnan kanssa neuvottelut, joissa seurattaisiin, arvioitaisiin ja ohjattaisiin sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä. Neuvottelut tarjoaisivat tietoa myös valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmisteluun ja seurantaan ja varmistaisivat osaltaan julkisen talouden tavoitteiden toteutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoisi neuvotteluja. Vuotuisten neuvottelujen ja muun sote-maakuntien valtakunnallisen ohjauksen tavoitteena olisi vuorovaikutteinen ja jatkuvaluonteinen ohjausprosessi.

Osana sote-maakuntien toiminnan ja talouden ohjausta ministeriöt ohjaisivat myös sote-maakuntien investointeja. Valtioneuvosto päättäisi valtiovarainministeriön esityksestä sote-maakunnan tilikausittaisesta valtuudesta ottaa pitkäaikaista lainaa investointien rahoittamiseksi.  Sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö päättäisivät laissa säädettyjen kriteerien perusteella sote-maakuntien investointien ja pitkävaikutteisen omaisuuden luovutusten hyväksymisestä hyväksymällä tilikausittain kunkin sote-maakunnan investointisuunnitelman. Investointisuunnitelman hyväksymisessä otettaisiin huomioon valtioneuvoston päätös sote-maakunnan lainanottovaltuudesta.

Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien sote-maakuntien olisi laadittava yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen toteutumista seurattaisiin ja arvioitaisiin vuosittain ohjaavien ministeriöiden ja yhteistyöalueen välisissä neuvotteluissa. Sopimusta muutettaisiin tarvittaessa. Lisäksi säädettäisiin kaksikielisten sote-maakuntien velvollisuudesta sopia yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisessa. Valtioneuvostolla olisi sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä tietyissä laissa rajatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvissä väittämättömissä tilanteissa oikeus päättää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen sekä kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyösopimuksen sisällöstä. Näin olisi myös, jos sote-maakunnat eivät pääsisi yhteisymmärrykseen sopimuksen sisällöstä.


Uudistuksessa ei muutettaisi voimassa olevaa valinnanvapausjärjestelmää. Voimassa olevan terveydenhuoltolain mukaan asukkailla on mahdollisuus valita se julkinen perusterveydenhuollon yksikkö, josta hän saa palvelunsa. Hän voi myös laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti valita, mihin erikoissairaanhoidon yksikköön hän hakeutuu. Mikäli julkinen järjestäjä tarjoaa palvelusetelivaihtoehtoja yksityiselle palveluntuottajalle, asiakas voi valita tarjolla olevista yksityisistä palveluntuottajista.


Sote-maakunta voisi hankkia asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelujen hankkiminen olisi tarpeen lakisääteisten yhdenvertaisten palvelujen järjestämiseksi sekä tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Hankittavien palvelujen olisi oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että sote-maakunta pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta.

Ostopalveluna ei saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä, julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja (jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä), sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä.

Sote-maakunnan olisi huolehdittava palvelutarpeen arvioinnista ja muista järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä myös ostopalvelujen osalta. Yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi voitaisiin kuitenkin antaa hoidon tarpeen arviointi ja siihen liittyvät hoitoratkaisut perusterveydenhuollon palveluissa osana asiakkaalle annettavaa hoitoa.

Sote-maakunta voisi vastaavin ostopalveluja koskevin edellytyksin myös vuokrata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä vuokratyövoimaksi itse tuottamiinsa palveluihin.


Kuntayhtymissä on tehty hyvää kehittämistyötä ja edetty monilta osin jo sote-uudistuksen tavoitteiden suuntaisesti. Sote-uudistuksen edetessä kukin sote-maakunta tekee omat organisointiin ja palvelutuotannon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät ratkaisunsa tulevan lainsäädännön mahdollistamissa puitteissa. Kuntayhtymissä jo tehtyä työtä pystytään hyödyntämään, kun palvelut siirtyvät sote-maakuntien vastuulle.


Sote-maakunnan olisi varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja yhteistyöalueensa muiden sote-maakuntien kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sote-maakunta ja HUS-maakuntayhtymä ohjaisi sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti yhteistyöalueellaan.

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävässä sote-maakunnassa ja HUS-maakuntayhtymässä tulisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus, jonka tehtävänä olisi muodostaa yhteistyöalueensa tilannekuvaa ja jakaa sitä valtakunnallisen tilannekuvan muodostamiseksi ja yhteistyöalueensa sote-maakuntien käyttöön.


Voimaanpanolaissa säädettäisiin sellaisten sote-maakunnalle siirtyvien ostopalvelusopimusten mitättömyydestä, joissa olisi sovittu järjestämisvastuusta, ostopalveluista tai vuokratyövoiman käytöstä toisin kuin, mitä laissa säädettäisiin.  Tällaiset sopimukset olisivat suoraan lain nojalla mitättömiä, jos sopimusta ei voida muuttaa lainmukaiseksi.  Jos sopimus olisi mitätön, palvelutuottajalla olisi oikeus saada laissa säädetyillä kriteereillä korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista. 


Sote-maakunnan hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin sote-maakuntalailla. Sote-maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto. Sen keskeisenä tehtävänä olisi päättää mm. sote-maakunnan toimintastrategiasta ja palvelujen järjestämisestä sekä talousarviosta.

Maakunnan asukkailla olisi äänioikeus sote-maakuntavaaleissa, joissa valittaisiin sote-maakuntavaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän vähimmäismäärä määräytyisi sote-maakunnan asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset maakuntavaalit olisivat alkuvuonna 2022. Jatkossa vaalit olisivat todennäköisesti samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.

Muita sote-maakunnan lakisääteisiä toimielimiä olisivat sote-maakuntahallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisissä sote-maakunnissa kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin sote-maakunnassa olisi saamen kielen lautakunta.


Kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät ja kustannukset. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä ja kustannuksista kuntiin jäävät kuitenkin ympäristöterveydenhuolto ja rahoitusosuus työmarkkinatuesta.

Tuloista siirretään ns. sote-perusteiset osat peruspalvelujen valtionosuudesta (n. 70 %), veroperustemuutoksista johtuvien veromenetysten korvauksista 70 prosentin osuus, kolmasosa kuntien yhteisövero-osuudesta sekä noin 12,63 prosenttiyksikköä kunnallisverosta.

Kustannusten ja tulojen siirrot ovat koko maan tasolla yhtä suuret, mutta kuntakohtaisesti ne voivat poiketa lähtökohtaisesti merkittävästi toisistaan. Eroja rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään sisällytettävillä tasausjärjestelyillä.


Tulojen siirto tehdään kaikkien kuntien kannalta samoilla periaatteilla. Kunnallisverotulon osalta painopistettä siirretään valtionverotuksen puolelle ja valtion verotus ei voi poiketa alueellisesti.

Jos kunnallisveroa siirrettäisiin kustannuksia vastaavasti, joidenkin kuntien osalta kunnallisvero tulisi siirtää kokonaisuudessaan sote-maakuntien rahoitukseen. Kunnittain eri suuruinen siirto johtaisi myös kuntalaisten verorasituksen merkittäviin muutoksiin.


Ilman muutosten rajoittamista kuntakohtaiset muutokset olisivat huomattavia. Varsinaisissa valtionosuusjärjestelmän uudistuksissa muutoksia ei yleensä rajoiteta pysyvästi, mutta koska kyseessä on nyt pääosin hallinnollinen uudistus, muutokset on perusteltua rajoittaa varsin kohtuullisiksi.

Muutosta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista rajoittaa esimerkiksi nollaan, koska se korostaisi liikaa poikkileikkaustilanteen mukaista muutosta ja jäädyttäisi kuntien tilanteen toistaiseksi pysyvänä tasauksena. Lisäksi tasauselementtien osuus muusta rahoituksen on jo joidenkin kuntien osalta varsin suuri ja sen kasvattaminen edelleen mm. hankaloittaisi seuraavia valtionosuusuudistuksia.

Valtionosuuskriteereihin on tehty myös eräitä tarpeellisia tarkistuksia ja niiden muutosvaikutukset voisivat kumoutua, jos tasapainon muutos rajattaisiin nollaan. Tästä esimerkkinä syrjäisyysluvun laskennan muuttaminen tiestön huomioivaksi nykyisen linnunteitse tehtävän laskennan sijaan.


Kuntatalous on usean eri tekijän summa ja kokonaisuus, johon vaikuttavat oleellisesti mm. demografinen ja elinkeinoelämän kehitys.

Sote-uudistuksen myötä kuntien vastuulta poistuvat sote-kustannuksiin liittyvät kustannusten kasvupaineet, joskin toisaalta talouden tasapainottamiskeinot ovat rajallisemmat kuin nykyisin.

Tilanne voi olla jatkossa yhä haastavampi, jos kunnan talous on jo ennestään heikko. Talouden liikkumavaraa taas lisää se, että puolet pienempään budjettiin nähden yhden kunnallisveroprosentin tuotto säilyy ennallaan tai jopa hieman kasvaa.

Sote-uudistuksen suora vaikutus nettotulorahoitukseen on poikkileikkaustilanteeseen nähden enintään +/- 100 euroa asukasta kohden. Tämä enimmäismuutos realisoituu kuitenkin vasta viiden vuoden siirtymäkauden lopussa, jolloin kunnan tulot ja kustannukset ovat tosiasiassa eri tasolla kuin soten voimaantuloa edeltävän vuoden poikkileikkaustilanteessa.

Nettotulorahoitus eli vuosikate kertoo sen, mitä kunnalle jää jäljelle rahoitusta investointeihin, lainojen hoitoon ja sijoituksiin juoksevien menojen kattamisen jälkeen.


Sote-maakuntien rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin.

Valtion rahoitus koko maan tasolla kullekin varainhoitovuodelle perustuu sote-maakuntien edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin, jota korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. Sote-palveluiden tarpeen arvioitu kasvu otetaan huomioon etukäteen laskennalliseen arvioon (SOME-malli) perustuen 80-prosenttisesti. Rajoitusta ei sovelleta uudistuksen kahtena ensimmäisenä vuonna. Rahoituksen tarkistuksessa otetaan myös huomioon sote-maakuntien mahdolliset uudet tehtävät. Tämän lisäksi sote-maakuntien rahoituksen taso tarkistetaan jälkikäteen siten, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista.

Sote-maakuntien rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan sote-maakunnille laskennallisten kriteerien perusteella. Sote-maakuntien yleiskatteinen rahoitus määräytyy suurelta osin sote-maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden kautta. Tämän lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta.

Sote-maakunnalla on lisäksi oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen.

Sote-maakunnilla ei ole verotusoikeutta uudistuksen voimaantullessa, mutta maakuntien verotusoikeutta selvitetään.


Sote-maakuntien rahoituksen pohjan muodostavat kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kustannukset. Ensi vaiheessa sote-maakunnilla ei ole verotusoikeutta. Uudistuksen voimaantulovuonna siirrytään suoraan täysimääräiseen laskennalliseen rahoitusmalliin, jolloin tarvetekijöiden muutos otetaan heti huomioon täysimääräisesti. Palvelutarpeen arvioitu kasvu huomioidaan kahtena ensimmäisenä vuotena täysimääräisesti. Siirtymävaiheessa muutosta kunnilta siirtyvien kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin tasataan siirtymätasauksella, joka huomioi laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja sote-maakunnan alueen kuntien toteutuneiden kustannusten välisen erotuksen.

Siirtymätasausta maksetaan portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta on tasattu sote-maakunnittain +/- 150 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksetaan toistaiseksi pysyvänä siirtymätasauksena.

Jotta sote-maakuntien toiminta pääsee käynnistymään, maksetaan osa tammikuun 2023 rahoituksesta ennakollisesti jo vuoden 2022 joulukuussa. Sote-maakunnille syntyviä mahdollisia tilapäisiä ja pysyviä muutoskustannuksia sekä niiden huomioimista rahoituspohjassa tarkastellaan jatkovalmistelun yhteydessä.


Sote-maakuntien laskennallinen rahoitus on pitkälti tarveperusteista. Sote-maakuntien suurimpana rahoituskriteerinä on THL:n tutkimukseen perustuva sote-palvelutarvekerroin, jonka perusteella määräytyy noin 80 prosenttia sote-maakuntien yleiskatteisesta rahoituksesta. Rahoitus huomioi näin erot maakuntien ikärakenteessa, sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä. Asukasperusteisuuden kautta myönnetään noin 14,6 prosenttia rahoituksesta.

Laskennallista rahoitusta myönnetään myös vieraskielisten suhteellisen määrän ja ruotsinkielisten määrän perusteella, sekä saamelaiskriteerin, saaristoisuuden ja asukastiheyden perusteella. Lisäksi rahoituskriteerinä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (Hyte) -kerroin, joka sisältää erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuvaavia indikaattoreita

Näin laskennallisen rahoituksen kriteerit huomioivat paitsi sote-maakuntien erot palvelutarpeessa myös muissa sote-palveluiden kustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä mahdollisimman laajasti. Rahoituksen muutoksesta nykytilaan verrattuna selittää suurelta osin se, miten kunnat ovat rahoittaneet sote-palvelunsa suhteessa maakunnan väestön laskennallisiin tarpeisiin. Jos maakunnan kuntien toteutuneet kustannukset alittavat maakunnan väestön laskennallisen tarpeen, maakunta saa enemmän rahaa nykytilanteeseen verrattuna, ja päinvastoin.


Ansiotuloverotuksen muutokset pyritään toteuttamaan siten, että niillä on mahdollisimman vähän vaikutusta verovelvollisten verotuksen tasoon.

Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan tämän hetkisen arvion mukaan 12,63 prosenttiyksiköllä ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Valtionverotuksen kiristäminen toteutetaan muuttamalla tuloveroasteikkoa sekä useita eri ansiotuloverotuksen vähennysten parametreja. Samalla valtion- ja kunnallisverotuksen veropohjat yhdistetään. Tämä tarkoittaa sitä, että tulosta tehtävät vähennykset myönnetään jatkossa samoin perustein ja saman suuruisena sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa.

Kaikki ansiotuloverotuksen muutokset muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on, että uudistus on verotuottojen kokonaismäärän ja verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraali. Tämän hetkisen arvion mukaan verotusta on kevennettävä noin 185 miljoonalla eurolla, jotta verotus ei kiristyisi uudistuksen voimaantullessa.


Sote-maakunnilla on oltava hallinnassaan järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi tarvittava omaisuus, jotta palvelujen järjestäminen on mahdollista tehtävien siirtyessä kunnilta sote-maakunnille.

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyvät maakunnille varoineen ja velkoineen suoraan lain nojalla. Kuntien ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä alueen pelastustoimea hoitavien kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset sekä siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyvät maakunnille.

Kuntien omistukseen jäävät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat, jotka sote-maakunta vuokraa vähintään kolmen vuoden siirtymäajaksi. Sote-maakunnalle tulee oikeus pidentää sopimuksen voimassaoloa vuodella.


Omaisuussiirroista ei makseta korvausta kunnille eikä kuntayhtymille. Kuntayhtymäosuuksien, irtaimiston ja lomapalkkavelan poistuminen kunnan taseesta katetaan ilman tulosvaikutusta kirjanpidollisesti kunnan peruspääomaa muuttamalla. 

Kunta on oikeutettu korvaukseen sellaisista omaisuusjärjestelyistä aiheutuvista välittömistä kustannuksista, joiden syntymiseen kunta ei ole voinut omilla toimillaan vaikuttaa ja joiden seurauksena kunnan taloudellinen itsemääräämisoikeus vaarantuu. Tällaisia voi syntyä esimerkiksi siirtymäajan jälkeen tarpeettomiksi jäävistä kuntien omistamista toimitiloista. Korvausta on mahdollista myöntää hakemuksen perusteella. Tilannetta arvioidaan kunnallisveroprosentin laskennallisen korotustarpeen avulla.


Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy sote-maakuntien palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti.

Lisäksi kuntien opetustoimesta sote-maakunnan palvelukseen siirtyvät opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit.

Uudenmaan erillisratkaisun yhteydessä sote-maakuntayhtymäksi muuttuvan HUS-kuntayhtymän ja sote-maakunnan tehtäviä hoitavan Helsingin kaupungin henkilöstön työnantaja ei muutu.

Lisäksi sote-maakunnan työntekijöiksi siirtyivät ne kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelutehtävissä työskentelevät, jos heidän työtehtävistään vähintään puolet on kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tukitehtäviä. Tukipalveluiksi katsotaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen toimintaa tukevat tehtävät, kuten keskitetty ruokahuolto, siivous, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut, ICT-palvelut sekä lääketieteelliset laboratoriot ja kuvantamispalvelut