Kysymyksiä ja vastauksia alkuvaiheen rahoituksesta
Hyvinvointialueiden rahoitus koko maan tasolla vuonna 2023 perustuu kunnilta siirtyviin nettokustannuksiin vuodelta 2022, joita tarkistetaan palvelutarpeen kasvuarviolla ja indeksikorotuksella. Myös tehtävämuutokset huomioidaan rahoituksessa. Palvelutarpeen arvioitua kasvua korotetaan vuosina 2023-2029 0,2 prosenttiyksiköllä. Vuodesta 2025 lähtien arvioidusta kasvusta otetaan huomioon 80 prosenttia.
Rahoituksen tarkistus tehdään hyvinvointialueita koskevan rahoituslain (617/2021) mukaisesti, eikä rahoituksesta neuvotella erikseen valtion ja hyvinvointialueiden välillä.
Alueittainen laskennallinen rahoitus perustuu tarveperusteiseen, THL:n tutkimukseen perustuvaan rahoitusmalliin. Siirtymää hyvinvointialueen kuntien yhteenlasketuista vuoden 2022 nettokustannuksista laskennalliseen rahoitusmalliin pehmentää portaittainen siirtymätasaus vuodesta 2023 alkaen.
Vuonna 2023 hyvinvointialueen rahoituksessa huomioidaan siirtymätasauksena alueen vuoden 2022 tasolla määritellyn laskennallisen rahoituksen ja siirtyvien kustannusten erotus kokonaan. Siirtyvät kustannukset otetaan tässä huomioon kuntakohtaisesti keskiarvona vuosilta 2021–2022, nostettuna vuoden 2022 tasoon.
Kaikki alueet saavat vuonna 2023 rahoitusta enemmän verrattuna niiden vuoden 2022 siirtyviin kustannuksiin, keskimäärin lisää noin 233 euroa/asukas.
Hyvinvointialueiden rahoitusvuonna 2023 pohjautuu koko maan tasolla kunnilta siirtyviin, vuoden 2022 talousarvioihin perustuviin nettokustannuksiin. Hyvinvointialuekohtainen rahoitus pohjautuu vuoden 2022 talousarviotietojen ohella vuoden 2021 tilinpäätöstietoihin. Tiedot todellisista siirtyneistä kustannuksista täsmentyvät, kun kuntien tilinpäätöstiedot vuodelta 2022 valmistuvat.
Rahoitukseen tehdään tästä syystä jälkeenpäin erillinen alueittain määriteltävä kertaluonteinen lisäys tai vähennys, jos alueelle vuonna 2023 myönnetty rahoitus on poikennut alueen kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella tarkistetusta rahoituksesta. Alustava arvio kertakorvauksesta saadaan keväällä 2023.
Kertakorvauksena maksettavan korjauserän lopullinen suuruus määrittyy vasta syksyllä 2023, kun viimeisetkin tilinpäätöstiedot ovat saatavilla ja mahdolliset vuoden 2023 lisärahoitustarpeet ovat selvillä. Jos alueelle on maksettu vuoden 2023 aikana lisärahoitusta, se vähennetään kertakorvauksesta. Lopulliset hyvinvointialueille siirtyneet kustannukset huomioidaan myös pysyvästi koko maan tason laskennallisessa rahoituksessa vuodesta 2024 alkaen.
Hyvinvointialueiden rahoitus koko maan tasolla vuonna 2024 pohjautuu vuoden 2023 laskennallisen rahoitukseen, jossa on huomioitu lopulliset kunnilta hyvinvointialueille siirtyneet kustannukset kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella. Summaa korotetaan lakisääteisillä palvelutarpeen kasvun arviolla ja hyvinvointialueindeksillä. Myös tehtävämuutokset huomioidaan rahoituksessa.
Alueittainen rahoitus riippuu tarvetekijöistä ja määräytymistekijöistä, joita tarkistetaan uusimmilla käytettävissä olevilla tiedoilla kesällä 2023. Kunkin alueen laskennalliseen rahoitukseen lisätään aluekohtainen vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella päivitetty siirtymätasaus.
Siirtymätasaus määräytyy vuoden 2022 tason perusteella. Se vähentyy porrastetusti ja jää pysyväksi vuodesta 2029 eteenpäin.
Laskennallisen rahoituksen ja siirtymätasauksen ohella alueille maksetaan vuoden 2024 alussa kertaluonteinen vuoden 2023 rahoituksen korjauserä.
Hyvinvointialueiden rahoitusta tarkistetaan aina jälkikäteen koko maan tasolla vastaamaan toteutuneita kustannuksia.
Vuoden 2023 toteutuneet kustannukset hyvinvointialueilla tiedetään kesällä 2024 hyvinvointialueiden tilinpäätösraportoinnin yhteydessä. Vuoden 2023 rahoitusta verrataan toteutuneisiin kustannuksiin ja indeksillä korotettu erotus korjataan vuoden 2025 rahoitukseen jälkikäteisesti. Erotus tarkistetaan hyvinvointialueen indeksiin perustuvalla hintakorjauksella, esimerkiksi tässä tapauksessa se korotetaan vuoden 2025 hintatasoon.
Kustannukset, jotka huomioidaan laskennassa, on määritelty tyhjentävästi rahoituslaissa.
Laskennallinen rahoitus hyvinvointialueilla perustuu mm. sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetekijöihin ja muihin määräytymistekijöihin, jotka puolestaan määrittävät yksikköperushinnat. Väestön määrä hyvinvointialueilla päivitetään laskelmissa vuosittain varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden lopun tietojen perusteella, jotka saadaan Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta.
Hyvinvointialueen taloussuunnitelma on laadittava niin, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään toisen talousarviovuotta seuraavan vuoden päättyessä. Käytännössä yksittäinen taloussuunnitelman vuosi voi olla alijäämäinen, kunhan kolmen vuoden ajanjakson muina vuosina kertyy vähintään sama määrä ylijäämää. Talouden tasapainottamistoimenpiteiden vaikutukset toteutuvat tavallisesti pidemmällä aikavälillä, minkä vuoksi hyvinvointialueen tulee pyrkiä välttämään suuria alijäämiä yksittäisenä vuonna.
Jos hyvinvointialueen tilinpäätöksessä on kertynyttä alijäämää, se on katettava enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien, toisin sanoen kolmen vuoden aikana tilinpäätöshetkestä laskettuna.
Jos hyvinvointialueelle kertyy lisää alijäämää, uudella alijäämällä ei ole itsenäistä kattamisaikaa. Alijäämän lisäyksen kattamisen määräaika on sama kuin ensimmäisellä alijäämällä. Esimerkiksi jos hyvinvointialueelle kertyy alijäämää ensimmäisen kerran vuonna 2023, se tulee kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä. Jos vuonna 2024 syntyy lisää alijäämää, myös se tulee kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä.
Jos alijäämää ei ole katettu lain mukaisessa aikataulussa, alue voi joutua arviointimenettelyyn.
Hyvinvointialueilla on mahdollisuus ottaa maksuvalmiutensa turvaamiseksi lyhytaikaista lainaa esimerkiksi luottolaitoksilta. Lyhytaikainen laina hyvinvointialueen taseessa vaikuttaa kuitenkin hyvinvointialueen lainanottovaltuuteen.
Hyvinvointialueilla on mahdollisuus ja oikeus saada valtiolta lisärahoitusta, jos yksittäisen alueen varat eivät riitä palveluiden tuottamiseen tavalla, joka turvaa asukkaiden lakisääteiset perusoikeudet. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voidaan ottaa palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Lisärahoitusta voi hakea milloin tahansa kulloinkin kuluvan vuoden aikana.
Päätöksen valmisteluun asetetaan valmisteluryhmä, johon valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö sekä asianomainen hyvinvointialue nimeävät edustajansa. Valmisteluryhmän tehtävänä on arvioida lisärahoituksen edellytyksiä, tarvittavan lisärahoituksen määrää sekä hyvinvointialueelle asetettavia ehtoja. Arviointi perustuu hyvinvointialueen taloutta ja toimintaa koskevan tiedon perusteella tehtyyn kokonaisarvioon.
Kysymyksiä ja vastauksia lainanottovaltuudesta
Valtioneuvosto päättää vuosittain hyvinvointialueelle lainanhoitokykyyn perustuen seuraavalle vuodelle lainanottovaltuuden eli valtuuden nostaa pitkäaikaista lainaa investointien rahoittamiseksi. Laskenta perustuu hyvinvointialueen talousarvion vuosikatteeseen sekä olemassa olevaan lainakantaan. Hyvinvointialueen lainojen enimmäislainamäärä lasketaan kertomalla talousarvion vuosikate kymmenellä. Lainanottovaltuus lasketaan vähentämällä lainojen enimmäismäärästä vuoden alun ennakoitu lainamäärä.
Lainanottovaltuuden määrään vaikuttavat siten sekä hyvinvointialueen tuottojen ja kulujen suhde että lainojen määrä. Lainojen määrässä otetaan huomioon edellisen tilinpäätöksen lainamäärä sekä talousarvion mukaiset lainojen nostot ja lyhennykset.
Koska hyvinvointialueille siirtyvien aiemmin nostettujen lainojen määrissä on suuria eroja, myös alueiden lainanottovaltuudet vaihtelevat.
Investoinnin toteuttaminen voi ajoittua usealle eri vuodelle. Yhden vuoden lainanottovaltuuden on kuitenkin riitettävä vuoden aikana aloitettavan investoinnin koko määrään, ja vastaavasti valtuuteen sisältyvää lainaa on mahdollista nostaa tällaisen investoinnin rahoittamiseksi useamman vuoden aikana.
Tarkoitus on estää tilanne, jossa uutta lainaa ei olisi mahdollista nostaa mutta jossa investoinnin toteuttamista ei voitaisi keskeyttää.
Valtioneuvosto voi päättää lainanottovaltuuden muuttamisesta, jos investointi on välttämätön hyvinvointialueen palvelujen tuottamisen jatkuvuuden kannalta tai lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi eikä investoinnille ole muuta rahoitusta. Lainanottovaltuuden muuttamisen valmistelu käynnistyy tavallisesti hyvinvointialueen aloitteesta.
Lainanottovaltuuden muuttamista koskevaa päätöstä valmistelemaan asetetaan valmisteluryhmä, jonka jäseninä ovat hyvinvointialueen ja hyvinvointialueita ohjaavien ministeriöiden edustajat. Valmisteluryhmän tehtävänä on arvioida lainanottovaltuuden muuttamisen edellytyksiä, tarvittavan lainanottovaltuuden suuruutta sekä hyvinvointialueelle asetettavia ehtoja. Ehdot voivat liittyä esimerkiksi investointien sisältöön tai hyvinvointialueen lainanhoitokyvyn varmistamiseen.
Hyvinvointialueelle syntyy alijäämää siitä, että tuotot eivät riitä kulujen kattamiseen. Lainanottovaltuuden laskennassa ei käytetä perusteena talousarvion alijäämää vaan vuosikatetta. Jos hyvinvointialueen talousarvio on alijäämäinen, myös sen vuosikate on todennäköisesti heikko ja siten enimmäislainamäärä pieni. Olemassa oleva lainakanta vaikuttaa kuitenkin siihen, millaiseksi lainanottovaltuus muodostuu. Jos vuosikate olisi niin heikko, että sen määrä olisi negatiivinen, hyvinvointialueella ei olisi laskennallista lainanottovaltuutta. Tässäkin tapauksessa hyvinvointialue voi tehdä hakemuksen lainanottovaltuuden muuttamiseksi.
Lainanottovaltuuksista päätetään vuosittain. Kun hyvinvointialueen tuottojen ja kulujen suhde paranee, samalla kasvaa myös lainojen enimmäismäärä ja lainanottovaltuus.