Kysymyksiä ja vastauksia rahoituksesta, verotuksesta ja omaisuudesta

Kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät ja kustannukset, joihin sisältyvät myös muun muassa suunnitelman mukaiset poistot ja arvonalentumiset. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä ja kustannuksista kuntiin jäävät kuitenkin ympäristöterveydenhuolto ja rahoitusosuus työmarkkinatuesta. 

Tuloista siirretään ns. sote-perusteiset osat peruspalvelujen valtionosuudesta (n. 70 %), veroperustemuutoksista johtuvien veromenetysten korvauksista 70 prosentin osuus, kolmasosa kuntien yhteisövero-osuudesta sekä n. 13,26 prosenttiyksikköä kunnallisverosta. 

Kustannusten ja tulojen siirrot ovat koko maan tasolla yhtä suuret, mutta kuntakohtaisesti ne voivat poiketa lähtökohtaisesti merkittävästi toisistaan. Eroja rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään sisällytettävillä tasausjärjestelyillä.

Lopullisesti siirtyvät kustannukset ja tulot määritetään uudistusta edeltävän vuoden poikkileikkaustilanteen mukaisesti. Kustannusten osalta tietoina käytetään kuitenkin kahden edellisen vuoden kuntakohtaista keskiarvotietoa skaalattuna viimeisen vuoden koko maan tasoon.


Tulojen siirto tehdään kaikkien kuntien kannalta samoilla periaatteilla. Kunnallisverotulon osalta painopistettä siirretään valtionverotuksen puolelle ja valtion verotus ei voi poiketa alueellisesti. 

Jos kunnallisveroa siirrettäisiin kustannuksia vastaavasti, joidenkin kuntien osalta kunnallisvero tulisi siirtää kokonaisuudessaan hyvinvointialueiden rahoitukseen. Kunnittain eri suuruinen siirto johtaisi myös kuntalaisten verorasituksen merkittäviin muutoksiin.


Ilman muutosten rajoittamista kuntakohtaiset muutokset olisivat huomattavia. Varsinaisissa valtionosuusjärjestelmän uudistuksissa muutoksia ei yleensä rajoiteta pysyvästi, mutta koska kyseessä on nyt pääosin hallinnollinen uudistus, muutokset on perusteltua rajoittaa varsin kohtuullisiksi. +/- 60 euron asukaskohtainen enimmäismuutos tarkoittaa kunnallisveroprosentin tuottoon suhteutettuna enintään n. +/- 0,5 prosenttiyksikön muutospainetta.

Muutosta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista rajoittaa esimerkiksi nollaan, koska se korostaisi liikaa poikkileikkaustilanteen mukaista muutosta ja jäädyttäisi kuntien tilanteen toistaiseksi pysyvänä tasauksena. Lisäksi tasauselementtien osuus muusta rahoituksen on jo joidenkin kuntien osalta varsin suuri ja sen kasvattaminen edelleen mm. hankaloittaisi seuraavia valtionosuusuudistuksia. 

Valtionosuuskriteereihin on tehty myös eräitä tarpeellisia tarkistuksia ja niiden muutosvaikutukset voisivat kumoutua mikäli tasapainon muutos rajattaisiin nollaan. Tästä esimerkkinä syrjäisyysluvun laskennan muuttaminen tiestön huomioivaksi nykyisen nk. linnunteitse tehtävän laskennan sijaan.


Kuntatalous on usean eri tekijän summa ja kokonaisuus, johon vaikuttavat oleellisesti mm. demografinen ja elinkeinoelämän kehitys. 

Sote-uudistuksen myötä kuntien vastuulta poistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin liittyvät kasvupaineet, joskin toisaalta talouden tasapainottamiskeinot ovat rajallisemmat kuin nykyisin. 

Tilanne voi olla jatkossa yhä haastavampi, jos kunnan talous on jo ennestään heikko. Talouden liikkumavaraa taas lisää se, että puolet pienempään budjettiin nähden yhden kunnallisveroprosentin tuotto säilyy ennallaan tai jopa hieman kasvaa.

Sote-uudistuksen suora vaikutus nettotulorahoitukseen on poikkileikkaustilanteeseen nähden enintään +/- 60 euroa asukasta kohden. Tämä enimmäismuutos realisoituu kuitenkin vasta viiden vuoden siirtymäkauden lopussa, jolloin kunnan tulot ja kustannukset ovat tosiasiassa eri tasolla kuin soten voimaantuloa (järjestämistehtävän siirtoa) edeltävän vuoden poikkileikkaustilanteessa. Toistaiseksi oletuksena on, että sote-järjestämistehtävä siirtyy hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta, joten poikkileikkaustilanteella tarkoitetaan tässä vuoden 2022 tilannetta.

Nettotulorahoitus eli vuosikate kertoo sen, paljonko kunnalle jää jäljelle rahoitusta investointeihin, lainojen hoitoon ja sijoituksiin juoksevien menojen kattamisen jälkeen.


Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Valtion rahoitus koko maan tasolla kullekin varainhoitovuodelle perustuu hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin, jota korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeen arvioitu kasvu otetaan huomioon etukäteen sosiaalimenojen analyysimallin (nk. some-mallin) laskennalliseen arvioon perustuen 80 prosenttisesti. Rajoitusta ei sovelleta uudistuksen kahtena ensimmäisenä vuonna. 

Rahoituksen tarkistuksessa otetaan myös huomioon hyvinvointialueiden mahdolliset uudet tehtävät. Tämän lisäksi hyvinvointialueiden rahoituksen taso tarkistetaan jälkikäteen siten, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista. Siirtymäkauden kustannuksia varten some-mallin kautta muodostettuun palvelutarvearvioon lisätään 0,2 prosenttiyksikköä vuosina 2023–2029.

Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan hyvinvointialueille laskennallisten kriteerien perusteella. Yleiskatteinen rahoitus määräytyy suurelta osin hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden kautta. Tämän lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta. 

Hyvinvointialalueella on oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen. 

Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta uudistuksen voimaantullessa, mutta alueiden verotusoikeutta selvitetään. 


Sote-maakuntien rahoituksen pohjan muodostavat kunnilta siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kustannukset. Ensi vaiheessa sote-maakunnilla ei ole verotusoikeutta. Uudistuksen voimaantulovuonna siirrytään suoraan täysimääräiseen laskennalliseen rahoitusmalliin, jolloin tarvetekijöiden muutos otetaan heti huomioon täysimääräisesti. Palvelutarpeen arvioitu kasvu huomioidaan kahtena ensimmäisenä vuotena täysimääräisesti. Siirtymävaiheessa muutosta kunnilta siirtyvien kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin tasataan siirtymätasauksella, joka huomioi laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja sote-maakunnan alueen kuntien toteutuneiden kustannusten välisen erotuksen.

Siirtymätasausta maksetaan portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta on tasattu sote-maakunnittain +/- 150 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksetaan toistaiseksi pysyvänä siirtymätasauksena.

Jotta sote-maakuntien toiminta pääsee käynnistymään, maksetaan osa tammikuun 2023 rahoituksesta ennakollisesti jo vuoden 2022 joulukuussa. Sote-maakunnille syntyviä mahdollisia tilapäisiä ja pysyviä muutoskustannuksia sekä niiden huomioimista rahoituspohjassa tarkastellaan jatkovalmistelun yhteydessä.


Sote-maakuntien laskennallinen rahoitus on pitkälti tarveperusteista. Sote-maakuntien suurimpana rahoituskriteerinä on THL:n tutkimukseen perustuva sote-palvelutarvekerroin, jonka perusteella määräytyy noin 80 prosenttia sote-maakuntien yleiskatteisesta rahoituksesta. Rahoitus huomioi näin erot maakuntien ikärakenteessa, sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä. Asukasperusteisuuden kautta myönnetään noin 14,6 prosenttia rahoituksesta.

Laskennallista rahoitusta myönnetään myös vieraskielisten suhteellisen määrän ja ruotsinkielisten määrän perusteella, sekä saamelaiskriteerin, saaristoisuuden ja asukastiheyden perusteella. Lisäksi rahoituskriteerinä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (Hyte) -kerroin, joka sisältää erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kuvaavia indikaattoreita

Näin laskennallisen rahoituksen kriteerit huomioivat paitsi sote-maakuntien erot palvelutarpeessa myös muissa sote-palveluiden kustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä mahdollisimman laajasti. Rahoituksen muutoksesta nykytilaan verrattuna selittää suurelta osin se, miten kunnat ovat rahoittaneet sote-palvelunsa suhteessa maakunnan väestön laskennallisiin tarpeisiin. Jos maakunnan kuntien toteutuneet kustannukset alittavat maakunnan väestön laskennallisen tarpeen, maakunta saa enemmän rahaa nykytilanteeseen verrattuna, ja päinvastoin.


Ansiotuloverotuksen muutokset pyritään toteuttamaan siten, että niillä on mahdollisimman vähän vaikutusta verovelvollisten verotuksen tasoon.

Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan tämän hetkisen arvion mukaan 12,63 prosenttiyksiköllä ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Valtionverotuksen kiristäminen toteutetaan muuttamalla tuloveroasteikkoa sekä useita eri ansiotuloverotuksen vähennysten parametreja. Samalla valtion- ja kunnallisverotuksen veropohjat yhdistetään. Tämä tarkoittaa sitä, että tulosta tehtävät vähennykset myönnetään jatkossa samoin perustein ja saman suuruisena sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa.

Kaikki ansiotuloverotuksen muutokset muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on, että uudistus on verotuottojen kokonaismäärän ja verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraali. Tämän hetkisen arvion mukaan verotusta on kevennettävä noin 185 miljoonalla eurolla, jotta verotus ei kiristyisi uudistuksen voimaantullessa.


Sote-maakunnilla on oltava hallinnassaan järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi tarvittava omaisuus, jotta palvelujen järjestäminen on mahdollista tehtävien siirtyessä kunnilta sote-maakunnille.

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyvät maakunnille varoineen ja velkoineen suoraan lain nojalla. Kuntien ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä alueen pelastustoimea hoitavien kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset sekä siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyvät maakunnille.

Kuntien omistukseen jäävät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat, jotka sote-maakunta vuokraa vähintään kolmen vuoden siirtymäajaksi. Sote-maakunnalle tulee oikeus pidentää sopimuksen voimassaoloa vuodella.


Omaisuussiirroista ei makseta korvausta kunnille eikä kuntayhtymille. Kuntayhtymäosuuksien, irtaimiston ja lomapalkkavelan poistuminen kunnan taseesta katetaan ilman tulosvaikutusta kirjanpidollisesti kunnan peruspääomaa muuttamalla. 

Kunta on oikeutettu korvaukseen sellaisista omaisuusjärjestelyistä aiheutuvista välittömistä kustannuksista, joiden syntymiseen kunta ei ole voinut omilla toimillaan vaikuttaa ja joiden seurauksena kunnan taloudellinen itsemääräämisoikeus vaarantuu. Tällaisia voi syntyä esimerkiksi siirtymäajan jälkeen tarpeettomiksi jäävistä kuntien omistamista toimitiloista. Korvausta on mahdollista myöntää hakemuksen perusteella. Tilannetta arvioidaan kunnallisveroprosentin laskennallisen korotustarpeen avulla.