Kysymyksiä ja vastauksia rakenneuudistuksesta

Sote-uudistuksessa luotaisiin uusi hallinnollinen rakenne vastaamaan  palvelujen järjestämisestä.

Sote-uudistuksessa olisi tarkoitus perustaa 21 hyvinvointialuetta, joille koottaisiin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista sekä pelastustoimen järjestämisestä. Uudet hyvinvointialueet perustettaisiin uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla. Hyvinvointialueiden nimi muuttuisi maakunnaksi, kun esimerkiksi maakuntien liittojen tehtävät siirtyisivät niille.

Lisäksi Helsingin kaupunki järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät alueellaan. Perustettava HUS-yhtymä vastaisi tiettyjen erikoissairaanhoidon tehtävien järjestämisestä Uudellamaalla.

Hyvinvointialueiden alue muodostuu Uuttamaata lukuunottamatta maakuntajaon pohjalta. 
Hyvinvointialueista uudistuksen voimaantullessa säädettäisiin uudistuksen voimaanpanolaissa, ja ne olisivat seuraavat:

  1. Varsinais-Suomen hyvinvointialue
  2. Satakunnan hyvinvointialue
  3. Kanta-Hämeen hyvinvointialue
  4. Pirkanmaan hyvinvointialue
  5. Päijät-Hämeen hyvinvointialue
  6. Kymenlaakson hyvinvointialue
  7. Etelä-Karjalan hyvinvointialue
  8. Etelä-Savon hyvinvointialue
  9. Pohjois-Savon hyvinvointialue
  10. Pohjois-Karjalan hyvinvointialue
  11. Keski-Suomen hyvinvointialue
  12. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
  13. Pohjanmaan hyvinvointialue
  14. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
  15. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
  16. Kainuun hyvinvointialue
  17. Lapin hyvinvointialue
  18. Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
  19. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue
  20. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
  21. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

Hyvinvointialueen sekä sen aluejaon pohjana olevan maakunnan alueen muuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa. Hyvinvointialueen muuttamisella tarkoitettaisiin hyvinvointialueen yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen hyvinvointialueelle. Kunnan siirtyminen toiseen hyvinvointialueeseen merkitsisi myös pääasiallisesi muutosta maakuntajakoon. Uudenmaan sisällä tehty muutos ei kuitenkaan muuttaisi maakuntajakoa.

Hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa säädettäisiin hyvinvointialueen muutoksia koskevista edellytyksistä.Hyvinvointialuetta voitaisiin muuttaa, jos muutos parantaisi hyvinvointialueen toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä tai muuten edistäisi hyvinvointialueen toimintakykyä taikka muutos parantaisi hyvinvointialueenasukkaiden palveluja tai elinolosuhteita. Hyvinvointialuetta muutettaessa tulisi pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joilla turvattaisiin suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

Hyvinvointialueenmuuttaminen, yhdistäminen tai jakaminen muuttaisi maakuntajakoa sote-maakuntien muutosta vastaavasti.

Hyvinvointialueesta annettavassa laissa olisi myös säännöksiä hyvinvointialueenhallinnon järjestämisestä hyvinvointialueenmuutostilanteessa sekä uuden hyvinvointialueen hallinnon muodostamisesta.


 


Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyisi hyvinvointialueille. Jatkossa väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen olisi sekä kuntien että hyvinvointialueiden tehtävä.  

Hyvinvointialueille siirtyisivät myös opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut. Nämä palvelut tulisi järjestää lähipalveluina. 

Uudistus tarkoittaisi, että sekä sosiaali- että terveydenhuollossa että perus- ja erikoistasolla järjestämisvastuu siirtyisiyhdelle järjestäjälle. Palvelut koottaisiin saman päätöksenteon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen. 


Kunnilla säilyisi edelleen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä. Myös hyvinvointialueiden tehtävänä olisi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. 

Kunnalla, hyvinvointialueella sekä Uudellamaalla HUS-yhtymällä olisi kullakin ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyisi niiden muihin lakisääteisiin tehtäviin. Niiden tulisi toimia yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä tarjota toisilleen asiantuntijatukea tässä tehtävässä.

Vaikka sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kokonaisuutena hyvinvointialueille, kunnat voisivat kuitenkin tuottaa sote-palveluja joko oman päätöksensä perusteella verorahoituksellaan tai hyvinvointialueen kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Siltä osin, kuin kunta tuottaisi palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla, sen olisi pääsääntöisesti yhtiöitettävä toiminta. Kunta ei olisi erityisasemassa suhteessa muihin palveluntuottajiin, vaan myös se voisi pääsääntöisesti valikoitua hyvinvointialueen palveluntuottajaksi vain osallistumalla hyvinvointialueen järjestämään tarjouskilpailuun.


Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädettäisiin erillinen laki, jonka mukaan neljällä hyvinvointialueella ja Helsingin kaupungilla olisi järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta ja HUS-yhtymä järjestäisi sille lailla säädetyt erikoissairaanhoidon tehtävät. Lisäksi HUS-yhtymälle voitaisiin siirtää tehtäviä HUS-järjestämissopimuksella.

Myös pelastustoimen järjestämisvastuu olisi Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla.


Ympäristöterveydenhuolto ei siirtyisi hyvinvointialueille uudistuksen ensivaiheessa. Sen mahdollista siirtoa hyvinvointialueille selvitetään erikseen käynnissä olevan parlamentaarisen selvitystyön yhteydessä.

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä tehtiin syksyn 2019 aikana erillisselvitys, jossa tarkasteltiin ympäristöterveydenhuollon järjestämistä nykytilanteen mukaisesti kunnissa tai sen siirtämistä hyvinvointialueille. Selvityksen teki sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Hyvinvointialueiden olisi tehtävä varautumiseen liittyvää yhteistyötä kuntien ympäristöterveydenhuollon kanssa.


Hallitusohjelman mukaisesti pelastustoimen järjestäminen siirrettäisiin kunnilta hyvinvointialueille.

Pelastustoimen ja ensihoidon tiivis yhteys ja siitä saatavat hyödyt turvattaisiin uudistuksessa.
Pelastustoimen järjestämisvastuusta säädettäisiin uudessa pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.


Sote-uudistuksessa erityistason palvelujen turvaamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muuta alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostettaisiin viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta (YTA).`Sen tehtävänä olisi sopia yhteistyöstä paitsi erikoissairaanhoidon, tarpeen mukaan myös perustason palveluissa.

Alueet pohjautuisivat nykyisiin erityisvastuualueisiin (erva). Aluejaosta säädettäisiin asetuksella laissa säädettyjen reunaehtojen puitteissa siten, että hyvinvointialueet, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-yhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin.


Hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin  hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu aluevaltuusto. Muita lakisääteisiä toimielimiä olisivat aluehallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisillä hyvinvointialueille kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin hyvinvointialueella olisi saamen kielen lautakunta.

Hyvinvointialueen asukkailla olisi äänioikeus aluevaaleissa, joissa valittaisiin aluevaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän minimistä säädettäisiin hyvinvointialueesta annettavassa laissa, ja minimi määräytyisi alueen asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset aluevaalit olisivat alkuvuodesta 2022. Jatkossa vaalit olisivat yhtä aikaa kuntavaalien kanssa.

Hyvinvointialueiden hallinnosta ja aluevaltuuston tehtävistä säädettäisiin niin ikään hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Aluevaltuuston keskeisenä tehtävänä olisi päättää muun muassa hyvinvointialuestrategiasta, hyvinvointialueen hallintosäännöstä sekä hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.


Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueiden rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen ja siitä säädettäisiin hyvinvointialueiden rahoituksesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueiden verotusoikeus selvitetään erikseen parlamentaarisesti.

Hyvinvointialueiden rahoitus olisi yleiskatteellista ja laskennallista, ja se perustuisi pääosin tarveperusteisiin kriteereihin. Hyvinvointialueet päättäisivät itsehallintonsa nojalla rahoituksen kohdentamisesta. Hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otettaisiin huomioon valtion rahoituksen määräytymistekijöissä.

Rahoituksen olisi turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös kustannusten kasvun hallinta. Tällä turvataan osaltaan julkisen talouden kestävyyttä.


Hyvinvointialueet olisivat kokonaan uusia julkisen hallinnon viranomaisia. Tämä edellyttäisi uutta lainsäädäntöä muun muassa hyvinvointialueiden perustamisesta ja aluejaosta, hallinnon ja talouden hoidosta sekä niiden tarkastuksesta, tehtävistä, rahoituksesta, henkilöstön asemasta, verotuksesta sekä yleishallintolakien soveltamisesta.


Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut siirrettäisiin hyvinvointialueiden tehtäväksi. Laissa säädettäisiin näiden palvelujen tuottamisesta lähipalveluina.


Valtion toteuttaman ohjauksen keskeisiä periaatteita olisivat:

  1. Hyvinvointialueiden ja ministeriöiden välinen luottamus rakennetaan jatkuvan vuoropuhelun kautta.
  2. Valtion ohjaus olisi strategisen tason ohjausta, joka keskittyisi hyvinvointialueen järjestämistehtäviin. Ohjauksella ei olisi tarkoitus puuttua yksityiskohtaisesti tai velvoittavasti hyvinvointialueen tehtäviin ja palvelutuotantoon. 
  3. Hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjaaminen kokonaisuutena perustuisi yhteiseen, yhteismitalliseen ja kaikille saatavilla olevaan tietoon, jota koottaisiin hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta ympäri vuoden.

Hyvinvointialueita ohjattaisiin useilla normi-, resurssi- ja informaatio-ohjauksen välineillä, joiden tarkoituksena olisi edistää edellä mainittujen periaatteiden toteutumista. Keskeistä olisi, että yksisuuntaisen hierarkkisen ohjauksen rinnalla lisääntyisi myös kaksisuuntainen, jatkuvaluonteinen, matalan kynnyksen vuorovaikutusohjaus. 

Valtioneuvosto vahvistaisi nelivuotiskausittain sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen valtakunnalliset strategiset tavoitteet. Tavoitteissa huomioitaisiin valtioneuvoston julkiselle taloudelle asettamat tavoitteet. Strategisten tavoitteiden toteutumista seurattaisiin vuosittain ja niitä muutettaisiin tarvittaessa. Strategiset tavoitteet olisivat pohjana kaikelle muulle hyvinvointialueiden valtakunnalliselle ohjaukselle.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen ohjauksen tukeminen. Sisäministeriön yhteyteen perustettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi pelastustoimen toteutumisen seuranta ja arviointi sekä pelastustoimen kansallisen ohjauksen tukeminen. Valtionvarainministeriön yhteyteen perustettaisiin hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi hyvinvointialueiden itsehallinnon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä hyvinvointitaloudentalouden finanssipoliittisen ohjauksen tukeminen.

Neuvottelukuntien jäseninä olisivat hyvinvointialueet ja  ohjaavat ministeriöt.
Hyvinvointialueiden ohjauksessa käytettäisiin yhteistä tietopohjaa. Se muodostuisi alueen väestöä, taloutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevista tiedoista. Sote-järjestämislaissa, pelastustoimen järjestämislaissa ja hyvinvointialueesta annettavassa laissa säädettäisiin hyvinvointialueen, Valviran, aluehallintovirastojen, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä ohjaavien ministeriöiden tähän liittyvistä tiedontuotanto- ja hyödyntämisvelvollisuuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö kävisivät vuosittain kunkin hyvinvointialueen kanssa neuvottelut, joissa seurattaisiin, arvioitaisiin ja ohjattaisiin hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä. Neuvottelut tarjoaisivat tietoa myös valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmisteluun ja seurantaan ja varmistaisivat osaltaan julkisen talouden tavoitteiden toteutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoisi neuvotteluja. Vuotuisten neuvottelujen ja muun hyvinvointialueiden valtakunnallisen ohjauksen tavoitteena olisi vuorovaikutteinen ja jatkuvaluonteinen ohjausprosessi.

Osana hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjausta ministeriöt ohjaisivat myös hyvinvointialueiden investointeja. Valtioneuvosto päättäisi valtiovarainministeriön esityksestä hyvinvointialueen tilikausittaisesta valtuudesta ottaa pitkäaikaista lainaa investointien rahoittamiseksi.  Sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö hyväksyisivät laissa säädettyjen kriteerien perusteella tilikausittain kunkin hyvinvointialueen investointisuunnitelman, joka sisältäisi tiedot suunnitelluista investoinneista, niiden rahoituksesta sekä pitkävaikutteisten hyödykkeiden luovutuksista. Investointisuunnitelman hyväksymisessä otettaisiin huomioon valtioneuvoston päätös hyvinvointialueen lainanottovaltuudesta. Investointisuunnitelmaa ja sen hyväksymismenettelyä koskevan sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että hyvinvointialue suunnittelisi investoinnit taloudellisesti kestävästi siten, että niihin käytettävissä oleva rahoitus riittäisi. Lisäksi tarkoituksena olisi varmistaa, että eri hyvinvointialueiden laajoja investointeja koskevat hankkeet suunniteltaisiin valtakunnallisten strategisten tavoitteiden mukaisesti ja kustannusvaikuttavasti huomioiden muiden hyvinvointialueiden vastaavat suunnitelmat. 

Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden olisi laadittava yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen toteutumista seurattaisiin ja arvioitaisiin vuosittain ohjaavien ministeriöiden ja yhteistyöalueen välisissä neuvotteluissa. Sopimusta muutettaisiin tarvittaessa. Lisäksi säädettäisiin kaksikielisten hyvinvointialueiden velvollisuudesta sopia yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisessa. Valtioneuvostolla olisi sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä tietyissä laissa rajatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvissä väittämättömissä tilanteissa oikeus päättää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen sekä kaksikielisten hyvinvointialueidenyhteistyösopimuksen sisällöstä. Näin olisi myös, jos hyvinvointialueet eivät pääsisi yhteisymmärrykseen sopimuksen sisällöstä.


Sote-maakunta voisi hankkia asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelujen hankkiminen olisi tarpeen lakisääteisten yhdenvertaisten palvelujen järjestämiseksi sekä tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Hankittavien palvelujen olisi oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että sote-maakunta pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta.

Ostopalveluna ei saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä, julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja (jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä), sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä.

Sote-maakunnan olisi huolehdittava palvelutarpeen arvioinnista ja muista järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä myös ostopalvelujen osalta. Yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi voitaisiin kuitenkin antaa hoidon tarpeen arviointi ja siihen liittyvät hoitoratkaisut perusterveydenhuollon palveluissa osana asiakkaalle annettavaa hoitoa.

Sote-maakunta voisi vastaavin ostopalveluja koskevin edellytyksin myös vuokrata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä vuokratyövoimaksi itse tuottamiinsa palveluihin.


Kuntayhtymissä on tehty hyvää kehittämistyötä ja edetty monilta osin jo sote-uudistuksen tavoitteiden suuntaisesti. Sote-uudistuksen edetessä kukin sote-maakunta tekee omat organisointiin ja palvelutuotannon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät ratkaisunsa tulevan lainsäädännön mahdollistamissa puitteissa. Kuntayhtymissä jo tehtyä työtä pystytään hyödyntämään, kun palvelut siirtyvät sote-maakuntien vastuulle.


Sote-maakunnan olisi varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja yhteistyöalueensa muiden sote-maakuntien kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sote-maakunta ja HUS-maakuntayhtymä ohjaisi sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti yhteistyöalueellaan.

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävässä sote-maakunnassa ja HUS-maakuntayhtymässä tulisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus, jonka tehtävänä olisi muodostaa yhteistyöalueensa tilannekuvaa ja jakaa sitä valtakunnallisen tilannekuvan muodostamiseksi ja yhteistyöalueensa sote-maakuntien käyttöön.


Voimaanpanolaissa säädettäisiin sellaisten sote-maakunnalle siirtyvien ostopalvelusopimusten mitättömyydestä, joissa olisi sovittu järjestämisvastuusta, ostopalveluista tai vuokratyövoiman käytöstä toisin kuin, mitä laissa säädettäisiin.  Tällaiset sopimukset olisivat suoraan lain nojalla mitättömiä, jos sopimusta ei voida muuttaa lainmukaiseksi.  Jos sopimus olisi mitätön, palvelutuottajalla olisi oikeus saada laissa säädetyillä kriteereillä korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista. 


Hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämisestä säädettäisiin hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttäisi vaaleilla valittu aluevaltuusto. Sen keskeisenä tehtävänä olisi päättää muun muassa hyvinvointialueen hyvinvointialuestrategiasta ja palvelujen järjestämisestä sekä talousarviosta.

Hyvinvointialueen asukkailla olisi äänioikeus aluevaaleissa, joissa valittaisiin aluevaltuuston valtuutetut. Valtuutettujen määrän vähimmäismäärä määräytyisi alueen asukasmäärän perusteella. Ensimmäiset aluevaalit olisivat alkuvuonna 2022. Jatkossa vaalit olisivat todennäköisesti samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.

Muita hyvinvointialueen lakisääteisiä toimielimiä olisivat hyvinvointialuehallitus, tarkastuslautakunta ja kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta. Lisäksi Lapin hyvinvointialueella olisi saamen kielen lautakunta.
 


Sote-uudistuksessa säädettäisiin nykyistä tarkemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen järjestäjän roolista sekä vastuista ja velvoitteista. Hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen sisältyisi vastuu asukkaan oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta; tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä; tuottamistavoista sekä tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta.

Hyvinvointialue voisi hoitaa tehtävät itse, sopia järjestämisvastuun siirtämisestä joidenkin tehtävien osalta toiselle hyvinvointialueelle tai joidenkin tehtävien järjestäminen voitaisiin koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle. Hyvinvointialue voisi järjestää palveluja toisen hyvinvointialueen alueella vain, jos se toimii yhteistyössä tai -toiminnassa kyseisen hyvinvointialueen kanssa. 

Hyvinvointialueella olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistehtävästään. Hyvinvointialueella olisi oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä riittävä oma palvelutuotanto. Häiriö- ja poikkeustilanteissa hyvinvointialueen tulisi voida turvata palvelut oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Hyvinvointialueen oman palveluntuotannon osalta ei edellytettäisi ylikapasiteetin ylläpitoa.

Pelastustoimessa hyvinvointialueen palvelutason tulisi vastata kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia ja muita uhkia. Palvelutasoa määriteltäessä olisi otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa ja niihin varautuminen. Pelastustoimen palvelut olisi suunniteltava ja toteutettava siten, että ne voitaisiin hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voitaisiin suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.


Palvelujen hankintamenettelyyn sovelletaan hankintalakia, jota järjestämislaki täydentäisi. 

Yksityisen palveluntuottajan olisi täytettävä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa säädetyt edellytykset. Yksityisellä palveluntuottajalla olisi oltava hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisen palveluntuottajan on oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Yksityisen palveluntuottajan olisi nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. Yksityisen palveluntuottajan mahdollisen aikaisemman toiminnan asiakas- tai potilasturvallisuuspuutteet ja varallisuusperusteiset vaatimukset huomioitaisiin viimeiseltä kolmelta vuodelta. 

Yksityinen palveluntuottaja voisi hankkia alihankintana omaa toimintaansa täydentäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tai omaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöään täydentävää työvoimaa. Alihankintana voitaisiin hankkia esimerkiksi eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamia palveluja tai työvoimaa. Alihankintojen edelleen ketjutus ei olisi sallittua.

Hyvinvointialue valvoisi yksityistä palveluntuottajaa ja tämän alihankkijaa. Yksityinen palveluntuottaja valvoisi myös osaltaan alihankkijoitaan.