Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallituskaudella sote-uudistus muodostuu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisestä uudistamisesta että rakenteellisesta uudistuksesta. Rakenneuudistusta valmistellaan ja palveluja kehitetään alueilla, tähän kehittämistyöhön on mahdollista saada valtion taloudellista tukea.
Sote-uudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään kunnilta hyvinvointialueille.
Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.
- Hallitusohjelma: 3.6 Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi
- Hallitusohjelma: 3.6.1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on ollut vajaalla 200:lla kunnalla tai kuntayhtymällä, pelastustoimen järjestäminen 22 pelastuslaitoksella.
Eri kokoisten toimijoiden resurssit ja osaaminen palvelujen järjestämisessä vaihtelevat merkittävästi. Asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu. Väestöryhmien väliset ja alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat edelleen suuret. Tulevaisuudessa ikärakenteen heikentyminen lisää palvelujen tarvetta ja kustannuksia.
Tarvitaan vahvemmat järjestäjät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta siten, että asukkaiden oikeus saada palveluja toteutuu yhdenvertaisesti.
Siksi vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on siirretty 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille. Lisäksi HUS-yhtymällä on laissa säädetyt ja HUS-järjestämissopimuksessa sovitut erikoissairaanhoitoon liittyvien tehtävien järjestämisvastuu. Hyvinvointialueilla on vastuu huolehtia palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta.
Sote-uudistuksessa painopiste on julkisten palvelujen kehittämisessä. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio ja kunnat rahoittavat verovaroilla. Näitä ovat muun muassa
- sosiaalihuollon palvelut, kuten sosiaaliohjaus ja sosiaalinen kuntoutus
- avoterveydenhuollon palvelut (tarkoittaa yleensä terveyskeskuksen vastaanottopalveluja sekä muun muassa ennaltaehkäiseviä neuvolapalveluja)
- sairaalapalvelut
- suun terveydenhuolto
- mielenterveys- ja päihdepalvelut
- lastensuojelu
- vammaispalvelut
- ikäihmisten asumispalvelut
- kotihoito
Sote-uudistuksen yhteydessä säädetään uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, perustamisen ja toiminnan kannalta keskeiset lait, joita ovat laki hyvinvointialueesta, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki, laki hyvinvointialueiden rahoituksesta sekä kuntien valtionosuutta koskeva lainsäädäntö, verolainsäädäntö, hyvinvointialueiden henkilöstöä koskevan lainsäädäntö sekä eräät yleishallintoa koskevat lait muutetaan tukemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uutta rakennetta.
Myös monia sisältölakeja tarkennetaan sote-uudistuksen edetessä.
Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen koskien hyvinvointialueiden perustamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistamista 23.6.2021. Tasavallan presidentti vahvisti lait 29.6.2021.
Esitykseen liittyvien lakien voimaantulo porrastetaan siten, että osa tulee voimaan heinäkuun alusta 2021 ja osa 1.3.2022, kun uudet aluevaltuustot aloittavat toimintansa. Viimeiset lait tulevat voimaan 1.1.2023. Uudistuksen voimaanpanolaki tulee voimaan 1.7.2021. Lisäksi hyvinvointialueista annettavaa lakia sovelletaan osittain jo heti hyvinvointialueiden toimintaan.
Sote-uudistus aiheuttaa teknisiä muutostarpeita laajasti lainsäädäntöön, muutosten valmistelu on käynnistetty.
Alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat itsehallinnolliset alueet eli hyvinvointialueet. Hyvinvointialueiden rahoitus muodostuu uudistuksen alkuvaiheessa pääasiallisesti valtion rahoituksesta. Rahoituksen määrittämisessä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten väestön määrä ja ikärakenne.
Jokainen hyvinvointialue suunnittelee toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja hyvinvointialueella mahdollisesti keskitettävät palvelut vastaamaan väestön tarpeita siten, että perustason palveluiden esteetön saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.
Asiakasmaksuja säädellään lailla ja asetuksilla. Lainsäädännöllä määritellään muun muassa maksujen enimmäismäärät.
Hyvinvointialueilla on oikeus periä asiakasmaksuja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Hyvinvointialueella maksujen on oltava yhdenmukaisia koko alueella.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiakasmaksulain uudistusta. Uudistuksessa laajennettaisiin maksuttomuutta ja kohtuullistettaisiin maksuja tuomalla muun muassa maksuttomat hoitajavastaanotot perusterveydenhuoltoon.
Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta. Keinoina ovat muun muassa työn sisällöllinen kehittäminen ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Lisäksi tutkimustoimintaa tuodaan osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten perustyötä.
Sosiaali- ja terveysalan ja etenkin hoitotyön houkuttelevuutta lisätään parantamalla työssä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätään esimerkiksi kannustamalla työskentelyyn itseohjautuvissa tiimeissä. Lisäksi otetaan käyttöön uusia työkaluja ja järjestelmiä, jotka vähentävät rutiininomaista työtä ja siten parantavat työn mielekkyyttä.
Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti 1.1.2023 alkaen.
Lisäksi kuntien opetustoimesta hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyvät opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit.
HUS-yhtymäksi muuttuvan nykyisen HUS-kuntayhtymän ja hyvinvointialueen tehtäviä hoitavan Helsingin kaupungin henkilöstön työnantaja ei muutu.
Lisäksi hyvinvointialueiden työntekijöiksi siirtyvät ne kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelutehtävissä työskentelevät, joiden työtehtävistä vähintään puolet on kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tukitehtäviä. Tukipalveluiksi katsotaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen toimintaa tukevat tehtävät, kuten keskitetty ruokahuolto, siivous, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut, ICT-palvelut sekä lääketieteelliset laboratoriot ja kuvantamispalvelut.
Kuntien ja kuntayhtymien palveluksesta hyvinvointialueiden palvelukseen arvioidaan siirtyvän noin 173 000 työntekijää, joista suurin osa on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä.
Hyvinvointialueet saavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tarvittavan rahoituksen uudistuksen alkuvaiheessa valtiolta. Lisäksi hyvinvointialueet voivat periä voimassaolevan lainsäädännön mukaisia asiakas- ja muita käyttömaksuja.
Verotusoikeus selvitetään sote-uudistuksen valmistelun edetessä parlamentaarisesti. Hallitus on sitoutunut verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään 2026. Asiaa tarkastellaan kehysriihessä 2022.
Hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa otetaan huomioon valtion rahoituksessa. Rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.
Digitalisaatio otetaan huomioon sote-uudistuksen kaikilla osa-alueilla. Digitalisaation avulla mahdollistetaan tiedolla johtaminen, palvelujen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sujuva tiedonkulku.
Vaikuttavat ja yhdenvertaiset sote-palvelut edellyttävät tietoperusteista päätöksentekoa.
Sote-uudistuksen yhteydessä toteutetaan sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelma (Toivo-ohjelma). Toivo-ohjelma on jaettu kahteen hankkeeseen: Virta-hankkeeseen, jonka tavoitteena on maakuntien tiedolla johtamisen kehittäminen sekä Valtava-hankkeeseen, jonka tavoitteena on valtakunnallisen tiedon tuotannon uudistaminen.
Hyvinvointialueesta annettavassa laissa säädetään alueen asukkaiden oikeuksista osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Äänioikeuden lisäksi hyvinvointialueen asukkailla on äänestysoikeus hyvinvointialueen kansanäänestyksissä. Asukkailla ja palvelujen käyttäjällä on lisäksi oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan muun muassa tekemällä aloitteita.
Aluevaltuuston tehtävä on vastata siitä, että asukkailla on käytössään monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan edistää esimerkiksi järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja sekä ottamalla asukkaita mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Aluehallituksen tulee lisäksi asettaa hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimet eri väestöryhmien vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi. Hyvinvointialueen tulee myös turvata asukkaiden, palvelujen käyttäjien, järjestöjen ja muiden yhteisöjen riittävä tiedonsaanti sen toiminnasta.
Hyvinvointialueen lisäksi hyvinvointialueella tulee olla aluehallitus ja tarkastuslautakunta sekä kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta sekä Lapin hyvinvointialueella saamen kielen lautakunta. Muut toimielimet ovat hyvinvointialueen päätettävissä.
Uudistuksessa ei muuteta voimassa olevaa valinnanvapausjärjestelmää. Voimassa olevan terveydenhuoltolain mukaan asukkailla on mahdollisuus valita se julkinen perusterveydenhuollon yksikkö, josta hän saa palvelunsa. Hän voi myös laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti valita, mihin erikoissairaanhoidon yksikköön hän hakeutuu. Mikäli julkinen järjestäjä tarjoaa palvelusetelivaihtoehtoja yksityiselle palveluntuottajalle, asiakas voi valita tarjolla olevista yksityisistä palveluntuottajista.
Kaksikielisillä hyvinvointialueilla on kansalliskielilautakunta, jonka jäseniksi valitaan hyvinvointialueen kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Hyvinvointialueella, johon kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva kunta, on saamen kielen lautakunta, jonka jäseniksi valitaan saamenkielisiä henkilöitä. Saamelaiskäräjillä ja Koltan kyläkokouksella on yhteensä oikeus nimetä vähintään 40 prosenttia jäsenistä. Koltan kyläkokouksella on yksi edustaja. Kansalliskielilautakunnan ja saamen kielilautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus aluehallituksen kokouksissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kieltä koskevalla sääntelyllä säilytetään nykytila: Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä.
Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi palvelujen saavutettavuuden perusteella.
Jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitsisi asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voisi tulla ymmärretyksi, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä hyvinvointialueen on lisäksi huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat käyttää omaa, joko suomen, islannin, norjan, ruotsin tai tanskan kieltä Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen (SopS 69/1996) 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
Kaksikielisten hyvinvointialueiden on sovittava keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielellä annettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen laatimisen koordinaatiosta vastaa Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa. Lapin hyvinvointialueen tehtävänä on tukea saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa.
Helsinki on järjestämisvastuussa kaupunkina eikä se ole osa hyvinvointialuetta. Soten ja pelastustoiminnan osalta sovelletaan kuitenkin samoja säännöksiä kuin hyvinvointialueilla ja se saa rahoituksen näihin tehtäviin samoin kriteerein kuin hyvinvointialueet.
Koska se ei ole hyvinvointialue, siellä ei järjestetä mm. aluevaaleja. Helsingin kaupungin valtuusto käyttää myös näissä tehtävissä ylintä päätösvaltaa. Tehtävien hoitoon säädetään kuitenkin lailla joitain poikkeuksia. Sen tulee mm. eriyttää soten ja pelastustoimen kustannukset kirjanpidollisesti muusta kunnan toiminnasta.
Uudellamaalla väestöpohja ja osaamisen resurssit mahdollistavat erilaisen ratkaisun. Muualla maassa sama malli ei olisi mahdollinen, sillä palveluiden järjestämiselle ei saada riittävää väestöpohjaa tai resursseja. Muualla maassa palvelujen turvaaminen edellyttää alueen keskuskunnan resurssien mukana oloa. Erillisratkaisu mahdollistaa hallitumman ja vaiheittaisen toimeenpanon mutta turvaa palveluiden järjestämiselle riittävän väestöpohjan resurssit. Uudellamaalla perusratkaisu noudattelee samaa mallia kuin muualla Suomessa eli siirrytään yhtä kuntaa suurempaan järjestämisvastuuseen (pl Helsinki). Erillisratkaisun aluejaon pohjana on myös alueiden oma esitys alueen jakamisesta useampaan järjestämisvastuulliseen.
Turvaako Uudenmaan ratkaisu HUS:n toiminnan yliopistollisena sairaalana ja sille keskitetyt valtakunnalliset tehtävät?
Uudenmaan erillisratkaisua koskevassa Uusimaa-laissa säädetään HUS-yhtymälle lakisääteisiä tehtäviä ja näissä on otettu huomioon, että ne turvaavat sekä yliopistollisen sairaalan toiminnan sekä valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettyjen tai kokoamista edellyttävien tehtävien hoidon.
Turvaako Uudenmaan erillisratkaisu palveluketjujen ja kokonaisuuksien synnyn ?
Uudenmaan hyvinvointialueiden väestöpohja ja resurssit mahdollistavat jo sinällään erikoissairaanhoidon tehtävien integrointia osaksi niiden omia palveluketjuja ja –kokonaisuuksia.
Palveluketjujen ja –kokonaisuuksien syntymistä varmistetaan myös Uusimaa-lain säännöksin. HUS- järjestämissopimuksessa säädetään, että Uudenmaan hyvinvointialueiden, Helsingin ja HUS-yhtymän tulee sopimuksessa määritellä palveluketjuja ja - kokonaisuudet. HUS perusterveydenhuollon yksikkö tukee myös palveluketjujen ja -kokonaisuuden syntyä.
Yhteistoiminta-alueen tarkoitus on turvata palvelujen saatavuus ja sopia työnjaosta tehtävissä, joissa tarvitaan osaamisen varmistamiseksi tai kustannustehokkaan toiminnan vuoksi alueellista yhteistyötä.
Hyvinvointialueet velvoitetaan turvamaan myös lähipalvelut. Lähipalveluiden tarve korostuu erityisesti perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluissa. Uudistuksen tarkoitus ei ole keskittää palveluita vaan turvata niiden saatavuus yhdenvertaisesti koko maassa.
Kunnille jää edelleen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä. Kunnilta ei kielletä sote - palveluiden tuottamista, mutta näitä palveluita tuottaessaan sen tulee pääsääntöisesti yhtiöittää toiminta. Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee toimia vuorovaikutuksessa keskenään, jotta yhdyspinta-alueella tehtävä toiminta turvataan.
Hyvinvointialueen omalla tuotannolla varmistetaan, että alue pystyy kaikissa tapauksissa turvaamaan palvelujen saatavuuden. Oma palvelutuotanto turvaa myös järjestämisosaamista. Järjestämisosaaminen on tärkeää palveluiden päätöksenteon, ohjauksen, valvonnan ja riittävän osto-osaamisen vuoksi.
Ostopalvelusopimus tai sen yksittäiset ehdot ja sopimukseen liittyvät vuokra- ja käyttöoikeussopimukset voidaan mitätöidä, mikäli on sovittu sellaisten tehtävien hoidosta, jotka nimenomaisesti on laissa säädetty ostopalveluiden ulkopuolelle. Tällaisia ovat esim. sosiaalipäivystys tai ympärivuorokautinen päivystys.
Lisäksi mitättömiä ovat sopimukset, joissa on sovittu hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä niin, että on ilmeistä ettei hyvinvointialue tosiasiallisesti vastaa palvelujen järjestämisestä.
Irtisanomisuhan alaisia ovat sellaiset sopimukset, joissa hyvinvointialueella ei ole mahdollisuutta vastata muutoin järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä. Tällaisia voivat olla sellaiset sopimuksen, joiden perusteella palvelujen yhdenvertaisuutta ei pystytä toteuttamaan koko alueella tai kun hyvinvointialueelle ei jää riittävää omaa palvelutuotantoa.
Vuokratyövoimalla ja työvoiman hankinnalla tarkoitetaan sellaisia ostopalveluita, joissa vuokrattu henkilö toimii hyvinvointialueen työjohdon alaisena. Vuokratyövoiman ja työvoiman ostoon sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin muihinkin ostopalveluihin. Tällaista työvoimaa voidaan käyttää omaa työvoimaa täydentävästi kuitenkin ympärivuorokautisessa päivystyksessä.
Alihankinta on mahdollista vain kerran ja tällöinkin vain ostopalvelutuottajan omaa toimintaa täydentävästi. Asiasta tulee sopia ostopalvelusopimuksessa. Edelleen ketjutus ei ole mahdollinen.
Esitys mahdollistaa monituottajamallin muissa paitsi laissa nimenomaisesti poisrajatuissa tehtävissä. Näitä ovat mm. sosiaalityö, sosiaalipäivystys ja ympärivuorokautinen päivystys sekä julkisen vallan käyttöön liittyvät tehtävät.
Neuvolapalveluiden ostoa ei ole laissa kielletty ja mm. neuvolan palvelutarpeen arvioinnin perusteella annettavia palveluja kuten puheterapiaa tai toimintaterapiaa voi hankkia myös yksityiseltä palveluntuottajalta.
Esityksen perusteluissa on kiinnitetty huomiota, että neuvolapalveluilla on kiinteä yhteys hyvinvointialueen viranomaistehtäviin ja hoitoketjuihin, joista tulee huolehtia palveluita ulkoistaessa. Tämän perusteella on perusteltua säilyttää se omana toimintana. Neuvolan seulontatyön vaikuttavuus edellyttää, että alueelliset hoitoketjut ja moniammatillinen yhteistyö toimivat saumattomasti hyvinvointialueen palveluissa sekä yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Neuvolan keskeisimpiä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa varhaiskasvatus, kotipalvelu, perheneuvola, erilaiset terapia- ja psykologipalvelut, lastensuojelu, erikoissairaanhoito sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut.
Kyllä. Hyvinvointialueella on mahdollisuus käyttää palveluseteliä kuten aiemminkin kunnilla ja kuntayhtymillä.